YLEISSOPIMUS

Luxemburgin suurherttuakunnan ja Brasilian liittotasavallan välillä tulo- ja pääomaverotuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.

Luxemburgin suurherttuakunta ja Brasilian liittotasavalta, jotka haluavat tehdä yleissopimuksen tulo- ja pääomaverotuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,

ovat sopineet seuraavista ehdoista:

Artikla 1

Suojatut henkilöt

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai kummassakin kummassakin valtiossa.

2. Yleissopimusta ei sovelleta holin tuloihin tai pääomaanLuxemburgissa asuvat, jotka saavat erityisiä veroetuja voimassa olevien Luxemburgin lakien tai Voimassa oleva Luxemburgin laki tai mikä tahansa muu vastaava laki, joka saattaa tulla voimaan Luxemburgissa yleissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen eikä Brasiliassa asuvan henkilön tällaisista yhtiöistä saamiin tuloihin eikä tällaisten asukkaiden osuuksiin tällaisissa yhtiöissä.

2 artikla

Katetut verot

1. Nykyiset verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Luxemburgin suurherttuakunnan osalta:

– henkilökohtainen tulovero;

– yhteisöjen tulovero;

– maksujen erityinen vero;

– varallisuusvero;

– kunnallinen kauppavero käyttövoiton ja -pääoman jälkeen;

– vero kokonaispalkoista;

– kiinteistövero;

(jäljempänä “Luxemburgin vero”);

b) Brasilian liittotasavallan osalta:

– liittovaltion verot kaikista tuloista ja voitoista, lukuun ottamatta l ́ -veroa

– Ylimääräiset siirrot ja vähemmän tärkeät toimet;

(jäljempänä “Brasilian vero”).

2. Sopimusta sovelletaan myös tuleviin samanlaisiin tai samankaltaisiin veroihin, jotka lisätään nykyisiin veroihin tai jotka ovat niitä tai jotka korvaisivat ne.

3 artikla

Yleiset määritelmät

1. Tämän yleissopimuksen tarkoituksia varten, ellei asiayhteys toisin edellytä:

a) “Brasilia” tarkoittaa Brasilian liittotasavaltaa;

b) “Luxemburg” tarkoittaa Luxemburgin suurherttuakuntaa;

c) käsitteet “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoittavat asiayhteydestä riippuen Luxemburgia tai Brasiliaa;

(d) termi “henkilö” sisältää yksilöt, yritykset ja muut henkilöryhmät;

(e) termi “yhtiö” tarkoittaa mitä tahansa yhteisöä tai yhteisöä, jota pidetään verotuksen kannalta yhteisönä; ja

(f) termit “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

g) “kansalaiset” tarkoittaa:

I ) kaikki luonnolliset henkilöt , joilla on jonkin sopimusvaltion kansalaisuus ;

II) kaikki oikeushenkilöt, yhtiöt ja yhdistykset, jotka on perustettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

III) kaikki oikeushenkilöt, yhtiöt ja yhdistykset, jotka on perustettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

h) “kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota liikennöi yritys, jonka tosiasiallinen johtopaikka on sopimusvaltiossa, paitsi jos laivaa tai ilma-alusta liikennöidään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä; ́ilmaus “toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

I) Brasiliassa:

Valtiovarainministeri, liittovaltion veroministeri tai heidän omat edustajansa;

II) Luxemburgissa:

Valtiovarainministeri tai hänen asianmukaisesti valtuutettu edustajansa.

2. Sopimusvaltion soveltaessa sopimusta kaikilla termeillä, joita ei ole määritelty toisin, on se merkitys, joka niille on annettu sen valtion laissa, joka koskee määritellyn sopimuksen kohteena olevia veroja, ja sillä on sama merkitys. sopimuksen kohteena olevia veroja koskevan valtion lain mukaan, ellei termiä “vero” määritellä sopimuksessa.

4 artikla

Kotipaikka verotuksellisesti

1. Tässä yleissopimuksessa ilmaisulla “sopimusvaltiossa asuva” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lakien mukaan on verovelvollinen tässä valtiossa kotipaikan, asuinpaikan, johtopaikan tai minkä tahansa muun perusteen perusteella. samankaltainen.

2. Jos 1 kappaleen määräyksen mukaan henkilön katsotaan asuvan kussakin sopimusvaltiossa, asia ratkaistaan seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) Tällaisen henkilön katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on koti-asunto. Jos hänellä on pysyvä koti kussakin sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on läheisimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elintärkeiden etujen keskus);

(b) Jos sopimusvaltiota, jossa tällaisella henkilöllä on elintärkeiden etujensa keskus, ei voida määrittää, tai jos sopimusvaltio ei ole miinoitettu tai hänellä ei ole pysyvää kotia missään sopimusvaltiossa, hän on hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on vakinainen asuinpaikka;

c) Jos tällainen henkilö on tavallisesti kussakin sopimusvaltiossa tai ei ole tavallisesti kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa , jonka kansalainen hän on;

d) Jos tällaisella henkilöllä on kunkin sopimusvaltion kansalaisuus tai jos hänellä ei ole kummankaan sopimusvaltion kansalaisuutta, sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ratkaisevat tämän kysymyksen yhteisellä sopimuksella.

3. Jos 1 kappaleen määräyksen mukaan muun henkilön kuin luonnollisen henkilön katsotaan asuvan kussakin sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänen tosiasiallinen johtonsa sijaitsee.

5 artikla

Pysyvä järjestely

1. Tässä yleissopimuksessa ilmaisulla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan a

kiinteä toimipaikka, jossa yritys harjoittaa koko liiketoimintaansa tai osaa siitä.

2. Ilmaisu “kiinteä toimipaikka” sisältää erityisesti:

a) johtopaikka;

b) sivukonttori;

c) toimisto;

d) tehdas;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen louhintapaikka;

g) yli kuusi kuukautta kestävä rakennus- tai kokoonpanotyömaa.

3. Kiinteää toimipaikkaa ei katsota, jos:

(a) käytetään ́laitteistoja yksinomaan ́kansallisuudelle kuuluvien tavaroiden tai tavaroiden varastointiin, ́ esittelyyn tai toimitukseen. yritykselle kuuluvat sairaudet;

(b) yritykselle kuuluvia tavaroita varastoidaan yksinomaan varastointia, esittelyä tai toimitusta varten;

(c) yritykselle kuuluvia tavaroita varastoidaan yksinomaan toisen yrityksen suorittamaa käsittelyä varten;

(d) kiinteää liiketilaa käytetään yksinomaan ́tavaroiden ostamiseen tai tietojen keräämiseen ́ yritykselle;

(e) kiinteää liiketoimintoa käytetään ́yrityksen käyttöön ainoastaan mainontaan, ́ tiedon tarjoamiseen, tieteelliseen tutkimukseen tai muuhun vastaavaan valmistelevaan tai avustavaan toimintaan.

4. Henkilöä, joka toimii sopimusvaltiossa toisen sopimusvaltion yrityksen lukuun, joka ei ole 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen asiamies, katsotaan olevan kiinteä toimipaikka” ensiksi mainitussa valtiossa, jos sillä on kyseisessä valtiossa Valtion toimivalta, jota hän tavallisesti käyttää, ja jonka perusteella hän voi tehdä sopimuksia yrityksen nimissä, ellei tämän henkilön toiminta rajoitu tavaroiden ostamiseen yritykselle. Sopimusvaltion vakuutusyrityksellä katsotaan kuitenkin olevan a toisessa sopimusvaltiossa siitä hetkestä lähtien, kun hän saa vakuutusmaksuja jälkimmäisen valtion alueella tai vakuuttaa tällä alueella sijaitsevia riskejä sellaisen edustajan välityksellä, joka ei kuulu jäljempänä 5 kappaleessa tarkoitettuun henkilöryhmään.

5. Sopimusvaltion yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa siellä liiketoimintaa välittäjän, suurvirkailijan tai muun itsenäisen välittäjän kautta, jos tämä henkilöt toimivat tavanomaisessa liiketoiminnassaan.
6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuva yhtiö hallitsee yhtiötä, joka asuu toisessa sopimusvaltiossa tai harjoittaa liiketoimintaa tässä valtiossa (joko kiinteän toimipaikan välittäjänä tai ei) ei sinänsä riitä tekemään jostakin sellaisesta yhtiöstä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
7. Yhden sopimusvaltion yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, kun se harjoittaa siellä tämän yleissopimuksen 17 artiklassa mainittujen taiteilijoiden ja urheilijoiden palvelujen suorittamista.

6 artikla

Kiinteistötulot

1. Kiinteästä omaisuudesta, mukaan lukien maa- tai metsätaloudesta saadut tulot, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tällainen omaisuus sijaitsee.

2. a) Käsite “kiinteä omaisuus” määritellään sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee.

(b) Tämä ilmaisu sisältää joka tapauksessa maa- ja metsätilojen omaisuudet, kuolleet tai karja, oikeudet, joihin maanomistusta koskevat yksityisoikeuden säännökset, kiinteistön käyttöoikeus ja oikeudet muuttuviin tai kiinteisiin rojalteihin muuttuva tai kiinteä mineraaliesiintymien, -lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyödyntämistä tai käyttölupaa varten; laivoja, veneitä ja lentokoneita ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan tuloihin, jotka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä hyödyntämisestä, vuokraamisesta tai leasingista sekä kaikesta muusta hyväksikäytöstä.

4. Mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös yrityksen kiinteistöistä saatuihin tuloihin sekä vapaan ammatin harjoittamiseen käytetyistä kiinteistöistä saatuihin tuloihin.

7 artikla

Yritysten voitot

1. Sopimusvaltion yrityksen voitosta verotetaan vain tässä valtiossa, ellei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa tällä tavalla, yrityksen voitosta verotetaan toisessa valtiossa, mutta vain siltä osin kuin se johtuu mainitusta kiinteästä toimipaikasta.
2. Jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, jos ́sopimusvaltion yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan välityksellä, kussakin sopimusvaltiossa tälle kiinteälle toimipaikalle katsotaan voitto, jonka se olisi saanut, jos se olisi muodostanut erillisen ja erillisen yrityksen, joka harjoittaa samaa toimintaa. tai vastaavaa toimintaa samoilla tai samankaltaisilla ehdoilla ja toimia täysin itsenäisesti sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on ja jonka kiinteä toimipaikka se muodostaa.

Pykälän 3 momentin mukaan kiinteän toimipaikan voittoa laskettaessa on vähennettävä kiinteästä toimipaikasta aiheutuneet kulut, mukaan lukien syntyneet hoitokulut ja yleiset hallintokulut.

4. Kiinteälle toimipaikalle ei lueta voittoa sen vuoksi, että kiinteällä toimipaikalla on vain – Kiinteälle toimipaikalle ei lueta voittoa sen vuoksi, että kiinteä toimipaikka on vain ostanut tavaraa yritykselle.
5. Jos voittoihin sisältyy tämän yleissopimuksen muissa artikloissa erikseen käsiteltyjä tuloeriä, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta näiden artiklojen määräyksiin.

8 artikla

Meri- ja lennonvarmistus

1. Voitosta, joka saadaan laivojen tai lentokoneiden kansainvälisestä liikenteestä, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

2. Jos merenkulkualan yrityksen tehokkaan johdon paikka on aluksella, Tämän toimipaikan katsotaan sijaitsevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kiinnityssatama sijaitsee, tai, jos kiinnityssatamaa ei ole, siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kuljettaja asuu.

3. Mitä 1 kohdassa määrätään, sovelletaan myös pooliin, yhteiseen operaatioon tai kansainväliseen liikennöintielimeen osallistumisesta saatuihin voittoihin.

9 artikla

Osakkuusyritykset

Missä:

a) sopimusvaltiossa oleva yritys osallistuu suoraan tai välillisesti toisen sopimusvaltion yrityksen johtamiseen, määräysvaltaan tai pääomaan, tai

b) samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti johtamiseen, valvontaan tai yhden sopimusvaltion yrityksen ja toisen sopimusvaltion yrityksen pääomasta ja että toisessa ja toisessa tapauksessa näitä kahta yritystä sitovat kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissaan toista sovitut ehdot, näitä kahta yritystä sitovat kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissaan hyväksytyt tai asetetut ehdot, jotka poikkeavat itsenäisten yritysten välisistä voitoista, jotka jompikumpi yrityksen yrityksistä olisi saanut ilman tällaisia ehtoja, mutta voisi ei itse asiassa ole tehty tällaisten ehtojen vuoksi, voidaan sisällyttää voittoon ja verotetaan vastaavasti.

10 artikla

Osingot

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tällaisista osingoista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osinkoa maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta näin määrätty vero ei saa ylittää:

(a) 15 prosenttia osingon bruttomäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

b) 25 prosenttia osinkojen bruttomäärästä kaikissa muissa tapauksissa. Tämä kohta ei vaikuta yhtiön osingonmaksuun käytetyn voiton verotukseen.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos osingon saaja joka asuu yhdessä sopimusvaltiossa, jolla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa osinkoja maksava yhtiö asuu, kiinteä toimipaikka, johon osinkoa koskeva osuus tosiasiallisesti liittyy osinkoon. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

4. Tässä artiklassa käytetty termi “osingot” tarkoittaa tuloa osakkeista, jouissance-osakkeista tai optio-oikeuksista, kaivososuuksista, perustajaosuuksista tai muista voitto-osuuksista ‘vaatimuksia lukuun ottamatta) sekä tuloja muista osakkeista, jotka rinnastetaan osakkeista saatuihin tuloihin. sen valtion verolainsäädäntöä, jossa jakoyhtiö asuu.
5. Jos Luxemburgissa asuvalla yrityksellä on kiinteä toimipaikka Brasiliassa, tällaisesta toimipaikasta voidaan periä lähdevero Brasilian lain mukaisesti.
   

Tämä vero saa kuitenkin olla enintään 15 prosenttia kiinteän toimipaikan voitosta, joka määräytyy kyseiseen voittoon liittyvän yhteisöveron maksamisen jälkeen.

6. Jos ́sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa voittoa tai tuloa toisessa sopimusvaltiossa tämä toinen valtio ei saa kantaa veroa osingoista, joita yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät asu tässä toisessa valtiossa, eikä verottaa jakamattomista voittovaroista veroa yhtiön jakamattomista voitoista. yhtiö, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voitot koostuvat kokonaan tai osittain tuossa toisessa valtiossa kertyneistä voitoista tai tuloista.

7. Artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 5 kohdassa määrätyt rajoitukset eivät koske maksettuja osinkoja ja ansaittuja voittoja ennen sopimuksen voimaantulovuotta seuraavan viidennen kalenterivuoden päättymistä.

11 artikla

Kiinnostuksen kohde

1. Korkoa, joka kertyy sopimusvaltiossa ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tällaista korkoa voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se syntyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta näin määrätty vero ei saa ylittää 15:tä prosenttia koron bruttomäärästä.

 

3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa määrätään:

a) korot, jotka kertyvät toisessa sopimusvaltiossa ja maksetaan toisen sopimusvaltion hallitukselle, sen poliittiselle alaosastolle tai virastolle (mukaan lukien rahoituslaitokset), joka on kokonaan tämän valtion tai poliittisen osaston omistama, on vapautettu veroista ensimmäinen sopimusvaltio;

(b) sopimusvaltion hallituksen liikkeeseen laskemista julkisista varoista ja vapaana olevista joukkovelkakirjoista saadut korot verotetaan vain tässä valtiossa;

(c) ́verokanta ei saa ylittää 10 prosenttia lainojen koroista ja Lainat ja luotot, jotka pankkilaitokset myöntävät vähintään 7 vuodeksi laitetavaroiden myyntiin tai tutkimukseen, asennukseen tai teollisuuden tai tieteellisten laitteiden toimittamiseen sekä julkisiin töihin.

4. Tässä osiossa käytetty termi “korko” tarkoittaa tuloja julkisista varoista, julkisia lainavelvoitteet, riippumatta siitä, onko ne vakuutettu kiinnityksellä tai voitonjakolausekkeella, ja kaikenlaiset saamiset voitonjakolausekkeesta ja kaikenlaiset saamiset sekä kaikki muut tulot, jotka rinnastetaan verolla lainattujen summien tuloihin sen valtion lainsäädäntöä, josta tulot ovat peräisin.

5. 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos koron saajalla, joka asuu yhdessä sopimusvaltiossa, on toisessa sopimusvaltiossa, josta korko syntyy, kiinteä toimipaikka, johon hän on tosiasiallisesti sidoksissa. kiinteä toimipaikka, johon koron aiheuttava velkasitoumus tosiasiallisesti liittyy. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

 

6. Kohdissa 2 ja 3 määrättyjä rajoituksia ei sovelleta korkoihin, jotka kertyvät ́ sopimusvaltiossa ja maksetaan ́ toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen kolmannessa valtiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun maksaja on tämä valtio itse, poliittinen osavaltio, kunta tai tässä valtiossa asuva henkilö. Kuitenkin, jos koronmaksajalla, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on sopimusvaltiossa pysyvä sopimusvaltio, hänellä on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä laina, jota varten korko maksetaan oli sopimus ja joka maksaa tällaisen koron kulut, tämän koron katsotaan syntyneen siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

8. Jos velallisen ja velkojan välillä vallitsevien erityissuhteiden seurauksena tai joita ́ toinen ja ́ toinen ylläpitävät kolmansien osapuolten kanssa, maksetun koron määrä, ottaen huomioon saatava, josta ne maksetaan, ylittää sen, josta olisi sovittu velallisen ja velkojan toimesta, jos tällaisia suhteita ei ole, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain jälkimmäiseen määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa pysyy veronalaisena kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla

Rojaltit

1. Rojalteja, jotka syntyvät sopimusvaltiossa ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tällaisia rojalteja voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa ne syntyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta näin määrätty vero ei saa ylittää:

(a) 25 prosenttia rojaltien bruttomäärästä, joka on saatu tavaramerkkien, elokuvien ja televisio- tai radiolähetysten elokuvien tai nauhojen käytöstä tai myöntämisestä;

(b) 15 prosenttia rojaltien bruttomäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

 

3. Tässä osiossa käytetty termi “rojaltit” tarkoittaa kaikenlaista palkkiota, joka on maksettu luonto on maksanut tekijänoikeuden käytöstä tai myöntämisestä kirjallisessa, taiteellisessa tai tieteellisessä teoksessa, mukaan lukien elokuvat ja elokuvat tai nauhat televisiota tai lähetystä varten, d ́a patentti, d ́a tavaramerkki, d ́a malli tai d ́a malli , d ́a suunnitelma, d ́a formula tai d ́a salainen prosessi sekä ́käytettyjen ́ teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden ́ käyttöä tai myöntämistä varten sekä tietoja, jotka liittyvät hankittuihin kokemuksiin tai tutkimuksiin teollisella, kaupallisella tai tieteellisellä alalla ala.

 

4. Rojaltien katsotaan syntyvän sopimusvaltiosta, kun velallinen on tämä valtio itse, poliittinen alaosasto, kunta tai tässä valtiossa asuva henkilö. Kuitenkin, jos rojaltien maksajalla on sopimusvaltiossa, riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta hänelle on syntynyt velvollisuus maksaa rojalti ja että kiinteä toimipaikka maksaa tällaisten rojaltien kulut, tällaisten rojaltien katsotaan syntyneen ruokosta sellaisina kuin ne syntyvät siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

5. Mitä 1 ja 2 kohdassa määrätään, ei sovelleta, jos rojaltien saaja jolla on sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojaltit syntyvät, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

 

6. Jos velallisen ja velkojan välisten erityissuhteiden vuoksi tai joita toinen ja toinen ylläpitävät kolmansien osapuolten kanssa, maksettujen rojaltien määrä, ottaen huomioon palvelu, josta ne maksetaan, on se, josta ne on maksettu. maksettu, ylittää sen, josta velallinen ja velkoja olisivat sopineet ilman tällaisia suhteita, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain ́ jälkimmäiseen määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa verotetaan edelleen kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

 

7. Edellä 2 kohdan b alakohdassa säädettyä verotuksen rajoitusta ei sovelleta rojalteihin, jotka maksetaan sellaisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka suoraan tai välillisesti hallitsee vähintään 50 prosenttia rojaltit maksavan yhtiön äänipääomasta voimassaolon päättymiseen asti. viidennen kalenterivuoden jälkeen sopimuksen voimaantulovuotta.

13 artikla

Pääomavoitot

1. 6 artiklan 2 kappaleessa määritellyn kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saatua voittoa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tällainen omaisuus sijaitsee.

 

2. Voitot ́ irtaimen omaisuuden, joka on osa ́ sellaisen ́ pysyvän toimipaikan omaisuutta, joka ́ yhden sopimusvaltion yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa, tai sellaisen irtaimen omaisuuden luovuttamisesta, joka muodostaa kiinteän perustan, joka sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa ammatin harjoittamisesta, mukaan lukien tällaisesta kiinteästä toimipaikasta (yksin tai koko yrityksen kanssa) tai tällaisesta kiinteästä toimipaikasta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Voitosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä käytettävien laivojen tai ilma-alusten sekä tällaisten laivojen tai ilma-alusten liikennöintiin jaetun irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

 

3. Muun kuin 1 ja 2 kappaleessa mainitun omaisuuden tai oikeuksien luovuttamisesta saatua voittoa voidaan verottaa molemmissa sopimusvaltioissa.

14 artikla

Itsenäiset henkilökohtaiset palvelut

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaasta ammatista tai muusta samankaltaisesta itsenäisestä toiminnasta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei tällaisen palkkion kustannuksista vastaa toisessa valtiossa asuva yhtiö tai siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta. Siinä tapauksessa tällaisia tuloja voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Termi “ammatilliset palvelut” sisältää erityisesti itsenäisen tieteellisen, teknisen, kirjallisen, taiteellisen, koulutus- tai pedagogisen toiminnan sekä lääkäreiden, lakimiesten, insinöörien itsenäisen toiminnan sekä lääkäreiden, lakimiesten, insinöörien, arkkitehtien, hammaslääkäreiden ja kirjanpitäjät.

15 artikla

Riippuvaiset ammatit

1. Jollei 16, 18, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä muuta johdu, palkasta, palkasta ja muusta vastaavasta palkkiosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työskentelystä, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei työskentelyä suoriteta. toisessa sopimusvaltiossa. Jos työskentelyä harjoitetaan siellä, siitä saatua palkkaa voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Sen estämättä, mitä 1 kappaleessa määrätään, korvauksesta, jota ́sopimusvaltiossa asuva ́ verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) edunsaaja oleskelee toisessa valtiossa ajanjakson tai ajanjaksot, jotka eivät ylitä

yhteensä 183 päivää kyseisen verovuoden aikana;

 

(b) palkan maksaa työnantaja tai sellaisen työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa; ja

 

(c) palkkaa ei maksa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, jossa työnantaja on toisessa valtiossa.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellä mainituissa määräyksissä määrätään, korvauksesta kansainvälisessä liikenteessä laivalla tai ilma-aluksella työskentelystä voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

16 artikla

Johtajien palkkiot

Johdon palkkiot ja muut vastaavat palkkiot, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa yrityksen hallituksen jäsenenä, maksetaan hänelle siinä sopimusvaltiossa, jossa yritys sijaitsee. ́ sopimusvaltio saa sellaisen yhtiön hallituksen, hallintoneuvoston tai vastaavan elimen tai vastaavan elimen jäsenenä, joka asuu toisessa sopimusvaltiossa, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla

Taiteilijat ja urheilijat

Sen estämättä, mitä 14 ja 15 artiklassa määrätään, ammattiviihdyttäjien, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikoiden sekä urheilijoiden henkilökohtaisesta toiminnasta sellaisenaan saamia tuloja voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tällainen toiminta viedään eteenpäin.

18 artikla

Eläkkeet

1. Jollei 19 artiklan 2 ja 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, sopimusvaltiosta syntyneet eläkkeet ja muut vastaavat korvaukset annoksiin asti 3 000 US$:n vuotuiseen määrään asti, jotka aiheutuvat sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä valtiossa. Summa, joka ylittää US $ 3 000, voidaan verottaa ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa.

 

2. Tässä artiklassa termillä “eläkkeet ja muut vastaavat palkkiot” tarkoitetaan

säännölliset maksut eläkkeelle jäämisen jälkeen aiemman työsuhteen perusteella tai korvauksena sellaisesta aikaisemmasta työsuhteesta aiheutuneista vahingoista.

19

Julkiset toimistot

1. (a) Sopimusvaltion tai sen poliittisen alayksikön tai paikallisviranomaisen yksityishenkilölle tälle valtiolle, osa-alueelle tai paikallisviranomaiselle suoritetuista palveluista maksamista palkkioista, lukuun ottamatta eläkkeitä, verotetaan vain tässä valtiossa.

(b) Tällaisesta palkkiosta verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelu suoritetaan tässä valtiossa ja jos palkkion saaja on tässä valtiossa asuva henkilö, joka:

(I) on kyseisen valtion kansalainen tai

(II) ei ole tullut kyseisessä valtiossa asuvaksi yksinomaan palvelujen suorittamista varten.

a) Eläkkeet, jotka sopimusvaltio tai sen poliittinen osa-alue tai kunta maksaa joko suoraan tai sen perustamista varoista luonnollisen henkilön verotettavaan tuloon tälle valtiolle tai tälle osa-alueelle tai yhteisölle suoritetuista palveluista , verotetaan vain tässä valtiossa. Sama koskee sopimusvaltion sosiaalilainsäädännön mukaisesti maksettavia eläkkeitä ja muita korvauksia, olivatpa ne määräaikaisia tai ei.

(b) Näistä eläkkeistä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos eläkkeen saaja on tässä valtiossa asuva ja jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan korvauksiin tai eläkkeisiin, jotka maksetaan palveluista, jotka on suoritettu jonkin sopimusvaltion tai sen poliittisen alayksikön tai paikallisviranomaisen harjoittaman teollisen tai kaupallisen toiminnan yhteydessä.

20 artikla

Professorit

Luonnollinen henkilö, joka asuu toisessa sopimusvaltiossa oleskelunsa alussa toisessa sopimusvaltiossa ja joka toisen sopimusvaltion hallituksen tai tämän yliopiston tai muun virallisesti tunnustetun koulutus- tai tutkimuslaitoksen kutsusta toisessa valtiossa, oleskelee jälkimmäisessä valtiossa ensisijaisesti opettaakseen tai tutkimukseen osallistumista varten tai jompaakumpaa näistä tarkoituksista, on vapautettu verotuksesta jälkimmäisessä valtiossa enintään kahdeksi vuodeksi päivästä, jona hän saapui mainitulle valtiolle tällaisesta opetus- tai tutkimustoiminnasta saadun korvauksen vuoksi.

21 artikla

Opiskelijat ja harjoittelijat

1. Summat, jotka ́ opiskelija tai harjoittelija, joka asuu tai on asunut sopimusvaltiossa ja oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan ́ koulutuksensa suorittamista varten, saa elatusapunsa, opiskelunsa tai koulutuskuluja ei veroteta tässä toisessa valtiossa edellyttäen, että ne ovat peräisin tämän toisen valtion ulkopuolisista lähteistä. Sama koskee palkkaa, jota tällainen opiskelija tai harjoittelija saa työskentelystä siinä sopimusvaltiossa, jossa hän suorittaa opintoja tai koulutusta, edellyttäen, että tällainen korvaus on ehdottoman välttämätöntä hänen elatukseensa.

 

2. Yliopiston tai muun korkeakoulun tai teknisen koulutuksen opiskelija Sopimusvaltiosta, joka harjoittaa ansiotoimintaa toisessa sopimusvaltiossa ainoastaan saadakseen opintojensa mukaisen käytännön koulutuksen, ei ole veronalaista toisessa sopimusvaltiossa valtio tässä yhteydessä maksetun palkan perusteella edellyttäen, että tällaisen toiminnan kesto ei ylitä kahta vuotta.

22 artikla

Tuloja ei ole erikseen mainittu

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön tuloista, joita ei ole nimenomaisesti mainittu tämän sopimuksen edeltävissä artikloissa, voidaan verottaa molemmissa valtioissa.

23 artikla

Onni

1. Pääoma, joka muodostuu kiinteästä omaisuudesta, sellaisena kuin se on määritelty pykälän 2 momentissa. 6, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa tällainen omaisuus sijaitsee.

 

2. Pääomasta, joka muodostuu kiinteän toimipaikan omaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai liike-elämän ammattitoiminnan harjoittamiseen käytettävästä kiinteästä perustasta muodostuvasta irtaimesta omaisuudesta, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

3. Kansainvälisessä liikenteessä käytettävät laivat ja ilma-alukset sekä niihin kuuluva irtain omaisuus verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

 

4. Kaikki muut sopimusvaltiossa asuvan henkilön pääoman osat verotetaan vain tässä valtiossa.

24 artikla

Menetelmät kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi

1. Brasilian osalta kaksinkertainen verotus vältetään seuraavalla tavalla:

(a) Jos ́ Brasiliassa asuva henkilö saa tuloa, jota tämän sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan verottaa Luxemburgissa, Brasilian on vähennettävä verosta, jota se kantaa tällaisen asukkaan tuloista, määrä, joka vastaa ́ veroa Luxemburgissa maksetut tulot ;

b) Vähennys ei kuitenkaan saa ylittää Luxemburgissa verotettavaa tuloa vastaavan ennen vähennystä lasketun tuloveron murto-osaa.

 

2. Luxemburgin osalta kaksinkertainen verotus vältetään seuraavalla tavalla:

(a) Luxemburgissa asuva henkilö saa muita tuloja tai omistaa pääomaa jäljempänä olevissa b ja c alakohdassa tarkoitetuissa kohdissa, joita tämän sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan verottaa Brasiliassa, Luxemburg vapauttaa verosta tällaisen tulon tai pääoman, mutta se voi laskeessaan veron määrää jäljellä olevalta tulolta tai pääomalta. sellainen asukas, soveltaa samaa verokantaa kuin jos kyseistä tuloa tai pääomaa ei olisi vapautettu verosta;

(b) Jollei c kohdasta muuta johdu, kun Luxemburgissa asuvalla yrityksellä on tilikautensa alusta lähtien ollut jatkuvasti vähintään 25 prosentin suora omistusosuus Brasiliassa asuvan yrityksen pääomasta, tällainen osallistuminen ja Mainittu osallistuminen on vapautettu verosta Luxemburgissa. Vapautus koskee myös silloin, kun useiden Luxemburgissa asuvien yhtiöiden kumulatiivinen omistusosuus saavuttaa vähintään neljäsosan Brasiliassa asuvan yhtiön pääomasta ja jos yhdellä Luxemburgissa asuvasta yhtiöstä on kussakin muussa Luxemburgissa asuvassa yhtiössä, jonka kotipaikka on Luxemburgissa. yli 50 prosenttia.

c) Luxemburgissa asuva saa tuloja, jotka 10 artiklan 2 kohdan, 11 artiklan 2 ja 3 kohdan c alakohdan, l 12 artiklan 2 kohdan 13 kohdan määräysten mukaisesti ja 3 §:n ja 14, 16, 17, 18 ja 22 artiklan mukaisia veroja voidaan verottaa Brasiliassa, Luxemburgin on vähennettävä tällaisen asukkaan tuloista perimästään tuloverosta summa, joka vastaa Brasiliassa maksettua veroa. Näin vähennetty määrä ei kuitenkaan saa ylittää Brasiliasta saatuja tuloja vastaavaa l ́ -veron murto-osaa, joka on laskettu ennen vähennystä;

d) Alakohdan mukaista laskemista varten c) edellä Brasilian vero katsotaan aina kannetuksi:

1. 25 prosentin korolla muiden kuin b kohdassa tarkoitettujen osinkojen osalta;

2. 20 prosentin korolla suhteessa korkoon;

3. 25 prosentin korolla 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rojaltien osalta.

25 artikla

Syrjimättömyys

1. Sopimusvaltion kansalaisiin ei sovelleta toisessa sopimusvaltiossa minkäänlaista veroa tai rasittavampaa kuin ne, joita tämän toisen valtion kansalaiset ovat tai voivat olla samassa tilanteessa olevia tämän toisen valtion kansalaisia.

 

2. Toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen kiinteän toimipaikan määrääminen toisessa sopimusvaltiossa ei saa olla sijoittautunut tähän toiseen valtioon epäedullisemmin kuin tämän toisen valtion samaa toimintaa harjoittavien yritysten verotus.

Tätä määräystä ei tule tulkita vaativan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asukkaille henkilökohtaisia vähennyksiä, vähennyksiä ja veronalennuksia perheaseman tai huollettavuuden perusteella, joita se myöntää omille asukkailleen.

 

3. Sopimusvaltion yritykset, joiden pääoma on kokonaan tai osittain suoraan tai yhden tai useamman toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistuksessa tai määräysvallassa, eivät ole toisessa sopimusvaltiossa, eivät ole alisteisia ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa. verotukseen tai mihin tahansa siihen liittyvään vaatimukseen, joka on muu kuin se, jota sovelletaan tai voidaan kohdistaa muihin samanlaisiin yrityksiin ensiksi mainitussa valtiossa. muut samanlaiset yritykset ensimmäisenä mainitussa valtiossa.

 

4. Termi “verotus” tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaisia ja kaikentyyppisiä veroja.

 

26 artikla

Sopiva menettely

1. Kun sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että toisen tai molempien sopimusvaltioiden tai kummankin valtion toimet johtavat tai johtavat hänelle verotukseen, joka ei ole sopusoinnussa yleissopimuksesta, se voi näiden kansallisten lakien tarjoamista muutoksenhakukeinoista riippumatta saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hän asuu.

 

2. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä ratkaisemaan asia sovinnollisesti, jos vaatimus näyttää sen mielestä perustellulta ja jos se ei itse pysty saamaan tyydyttävää ratkaisua. toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa tämän sopimuksen vastaisen verotuksen välttämiseksi.

 

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät yhteisellä sopimuksella ratkaisemaan kaikki yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet tai epäilykset. Ne voivat myös neuvotella yhdessä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tapauksissa, joista ei määrätä yleissopimuksessa.

 

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla suoraan yhteydessä toisiinsa päästäkseen edellisissä kappaleissa kuvattuun sopimukseen. Jos suullinen mielipiteiden vaihto näyttää helpottavan tällaista sopimusta, tällainen mielipiteiden vaihto voidaan suorittaa komissiossa, joka koostuu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajista.

27 artikla

Tietojen vaihto

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja, jotka ovat tarpeen tämän sopimuksen määräysten ja sopimusvaltioiden tämän sopimuksen kattamia veroja koskevan kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti siltä osin kuin niiden mukainen verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja käsitellään salaisina, ja ne voidaan välittää vain henkilöille tai viranomaisille, jotka ovat vastuussa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien verojen laskemisesta tai kantamisesta.

 

2. 1 kappaleen määräyksiä ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että se velvoittaisi jommankumman sopimusvaltion:

a) tehdä hallinnollisia järjestelyjä, jotka ovat ristiriidassa sen oman tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) toimittaa tietoja, joita ei voitu saada sen oman lainsäädännön tai sen tai toisen sopimusvaltion tavanomaisen hallintokäytännön puitteissa;

c) välittää tietoja, jotka paljastaisivat minkä tahansa kaupallisen, liike-, teollisen, kaupallisen tai ammattisalaisuuden tai tiedot, joiden paljastaminen olisi yleisön vastaista.

28 artikla

Diplomaatit ja kansainväliset järjestöt

1. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta diplomaatti- tai konsulivirkamiesten diplomaatti- tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin etuoikeuksiin kansakuntien lain yleisten sääntöjen tai kansakuntien määräysten tai erityissopimusten määräysten perusteella.

 

2. Yleissopimusta ei sovelleta kansainvälisiin järjestöihin, niiden elimiin ja toimihenkilöihin eikä sellaisiin henkilöihin, joille heidän jäsenyytensä perusteella on myönnetty veroetuja henkilöihin, jotka ovat läsnä kolmansien valtioiden diplomaatti- tai konsuliedustustojen jäseninä. sopimuksessa, joka on sopimusvaltiossa, eikä heitä pidetä kummankaan sopimusvaltion asukkaina tulo- ja pääomaverotuksessa.

29 artikla

Sovellusmenetelmät

Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät yhteisellä sopimuksella yleissopimuksen soveltamistavasta ja ilmoittavat toisilleen yleissopimuksen soveltamisen yksityiskohdat ja ovat suoraan yhteydessä toisiinsa yleissopimuksen soveltamiseksi.

30 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus ratifioidaan ja ratifioimiskirjat vaihdetaan Brasiliassa mahdollisimman pian.

 

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan ratifiointiasiakirjojen vaihdon jälkeen ja sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran:

a) ennakonpidätyksenä kannettavien verojen osalta määriin, jotka on maksettu tai asetettu saataville tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen kalenterivuonna, joka seuraa vuotta, jona sopimus tulee voimaan, ja jonka aikana sopimus tulee voimaan;

(b) muiden tähän sopimukseen kuuluvien verojen osalta verokausiin, jotka alkavat sopimuksen voimaantulovuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen ;

31 artikla

Irtisanominen

1. Tämä yleissopimus on voimassa toistaiseksi. Kukin valtio voi kuitenkin irtisanoa sen kuuden kuukauden irtisanomisajalla, kirjallisesti diplomaattisia kanavia pitkin, sen kalenterivuoden loppuun mennessä, joka alkaa kolmannesta vuodesta sen voimaantulopäivästä.

 

2. Tässä tapauksessa yleissopimusta sovelletaan viimeisen kerran:

a) ennakonpidätyksenä kannettavien verojen osalta määriin, jotka on maksettu tai asetettu saataville ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jona irtisanomisilmoitus on annettu;

(b) muiden tähän sopimukseen kuuluvien verojen osalta verokausiin, jotka alkavat sinä kalenterivuonna, jona irtisanomisilmoitus on annettu. Tämän vakuudeksi molempien valtioiden täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen ja kiinnittäneet siihen sinettinsä. Tehty Luxemburgissa 8. marraskuuta 1978 kahtena alkuperäiskappaleena, joista toinen on ranskan ja toinen portugalin kielellä, ja molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia.

portugalin kieli, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia.