SOPIMUS
KIINAN KANSANTASAVALLAN JA LUXEMBURGIN SUURherttuakunnan VÄLILLÄ TULO- JA PÄÄOMAVEROJEN VÄLILLÄ KAKSINKOISVEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI SEKÄ VEROTUKSEN VÄLTÖMISEN ESTÄMISEKSI

 

Kiinan kansantasavallan hallitus ja Luxemburgin suurherttuakunnan hallitus;

haluten tehdä sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veronkierron estämiseksi tulo- ja pääomaverotuksen osalta;

ovat sopineet seuraavasti:

ARTIKLA 1

HENKILÖKOHTAINEN SOVELTAMISALA

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat yhdessä tai molemmissa sopimusvaltioissa.

ARTIKLA 2

KATTEET VEROT

1. Tätä sopimusta sovelletaan tulo- ja pääomaveroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen paikallisten viranomaisten puolesta, riippumatta siitä, millä tavalla ne kannetaan.
2. Tuloveroina ja pääomaveroina pidetään kaikkia kokonaistuloista, kokonaispääomasta tai tulon tai pääoman osista kannettavia veroja, mukaan lukien verot irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitosta sekä pääomaverot arvostusta.
3. Nykyiset verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Kiinan kansantasavallassa:

i) yksilön tulovero;

ii) ulkomaisia sijoituksia tehneiden yritysten ja ulkomaisten yritysten tulovero;

(iii) paikallinen tulovero;

(jäljempänä “Kiinan vero”);

b) Luxemburgin suurherttuakunnassa:

i) henkilöiden tulovero (l’ impoˆt sur le revenu des personnes physiques);

ii) yhtiövero (l’impoˆt sur le revenu des collectivités);

iii) yhtiöiden johtajien palkkioista perittävä vero (l’ impoˆt spécial sur les tantièmes) ;

iv) pääomavero (l’impoˆt sur la fortune);

(v) kunnallinen kauppavero (l’impoˆt commercial communal); (jäljempänä “Luxemburgin vero”) .

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samankaltaisiin veroihin, jotka määrätään tämän sopimuksen allekirjoituspäivän jälkeen olemassa olevien verojen lisäksi tai niiden sijasta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikista olennaisista muutoksista, jotka on tehty niiden verolainsäädännössä.

ARTIKLA 3

YLEISET MÄÄRITELMÄT

1. Tätä sopimusta sovellettaessa, ellei asiayhteys toisin edellytä:

a) “Kiina” tarkoittaa Kiinan kansantasavaltaa; kun sitä käytetään a maantieteellisessä mielessä tarkoittaa koko Kiinan kansantasavallan aluetta, mukaan lukien sen aluemeri, jossa Kiinan verotusta koskevat lait soveltaa, ja kaikki sen aluemeren ulkopuoliset alueet, joilla kansantasavalta Kiinan tasavallalla on suvereenit oikeudet tutkia ja hyödyntää merenpohjan ja sen pohjamaan resurssit ja sen yläpuolella olevat vesivarat kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

b) “Luxemburg” tarkoittaa Luxemburgin suurherttuakuntaa; maantieteellisessä merkityksessä käytettynä tarkoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan aluetta;

(c) käsitteet “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoittavat Kiinaa tai Luxemburgia kontekstin vaatimalla tavalla;

(d) termi “vero” tarkoittaa Kiinan veroa tai Luxemburgin veroa kontekstin edellyttämällä tavalla;

(e) termi “henkilö” sisältää yksityishenkilön, yhtiön ja minkä tahansa muun henkilöyhteisön;

(f) termi “yhtiö” tarkoittaa yhteisöä tai yhteisöä, jota käsitellään verotuksessa yhteisönä;

g) käsitteet “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisen sopimusvaltion yritys” tarkoittavat vastaavasti yritystä, jota siellä asuva henkilö harjoittaa

sopimusvaltion yritys ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittama yritys;

h) “kansalaisilla” tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus, ja kaikkia oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tai järjestäytynyt sopimuksen nojalla.

tämän sopimusvaltion lakien mukaan sekä organisaatiot, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, ja joita pidetään verotuksessa perustettuina tai järjestäytyneinä oikeushenkilöinä

tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti;

i) ‘kansainvälinen liikenne’ tarkoittaa sopimusvaltiossa asuvan henkilön liikennöimää kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, paitsi jos alus tai

ilma-alusta liikennöidään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

j) termi “toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa Kiinan tapauksessa valtion verovirastoa tai sen valtuutettua edustajaa ja Luxemburgin tapauksessa

valtiovarainministeri tai hänen valtuuttamansa edustaja.

2. Mitä tulee sopimusvaltion soveltamaan tätä sopimusta, kaikilla termeillä, joita ei ole määritelty siinä, on, ellei asiayhteys toisin edellytä, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion niitä veroja koskevan lainsäädännön mukaan, joihin tätä sopimusta sovelletaan.

ARTIKLA 4

ASUKAS

1. Tässä sopimuksessa ilmaisulla “sopimusvaltiossa asuva” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikkansa, asuinpaikkansa, pääkonttorinsa (soveltamispaikkansa) perusteella. hallinta) tai jokin muu vastaava kriteeri.
2. Jos henkilö 1 kappaleen määräysten perusteella asuu molemmissa sopimusvaltioissa, hänen asemansa määritetään seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävissään pysyvä asunto; jos hänellä on vakituinen koti käytettävissä

molemmissa sopimusvaltioissa hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat läheisempiä

(elintärkeiden etujen keskus) ;

b) jos valtiota, jossa hänellä on elintärkeiden etujensa keskus, ei voida määrittää, tai jos hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävissään kummassakaan sopimusvaltiossa

valtiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän tavallisesti oleskelee;

c) jos hänellä on vakituinen oleskelupaikka molemmissa sopimusvaltioissa tai ei kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) Jos hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei kummankaan, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava kysymys yhteisellä sopimuksella.

3. Jos 1 kappaleen määräysten mukaisesti muu henkilö kuin luonnollinen henkilö asuu molemmissa sopimusvaltioissa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen pääkonttori (todellisen johdon paikka) on sijaitsee.

ARTIKLA 5

PYSYVÄ JÄRJESTELY

1. Tässä sopimuksessa “kiinteä toimipaikka” tarkoittaa kiinteää toimipaikkaa, jonka kautta yrityksen liiketoimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain.
2. Termi “kiinteä toimipaikka” sisältää erityisesti:

a) johtopaikka;

(b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tehdas;

e) työpaja; ja

f) kaivos, öljy- tai kaasuporras, louhos tai mikä tahansa muu luonnonvarojen louhintapaikka.

3. Termi “kiinteä toimipaikka” sisältää myös:

a) rakennustyömaa, rakennus-, kokoonpano- tai asennusprojekti tai niihin liittyvät valvontatoimet, mutta vain silloin, kun tällainen työmaa, hanke tai

toiminta jatkuu yli 6 kuukautta;

b) sopimusvaltion yrityksen suorittama palvelu, mukaan lukien konsulttipalvelut, työntekijöiden tai muun henkilöstön välityksellä

toisessa sopimusvaltiossa edellyttäen, että tällainen toiminta jatkuu saman hankkeen tai siihen liittyvän hankkeen osalta ajanjakson tai ajanjaksojen ajan, jotka ovat yhteensä yli 6 kuukautta minkä tahansa 12 kuukauden ajanjakson aikana.

 

4. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellisissä määräyksissä määrätään, termin “kiinteä toimipaikka” ei katsota sisältävän:

a) tilojen käyttö yksinomaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastointiin, esillepanoon tai toimittamiseen;

b) yritykselle kuuluvien tavaroiden varastojen ylläpito yksinomaan varastointia, näytteillepanoa tai toimitusta varten;

c) yritykselle kuuluvien tavaroiden tai tavaroiden varaston ylläpitäminen yksinomaan toisen yrityksen suorittamaa jalostusta varten;

d) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen yksinomaan tavaroiden tai tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen yksinomaan minkä tahansa muun valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamista varten yrityksen hyväksi;

f) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen ainoastaan mitä tahansa a–e alakohdassa mainittujen toimintojen yhdistelmää varten edellyttäen, että

tästä yhdistelmästä johtuva kiinteän toimipaikan toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kappaleessa määrätään, jos henkilö – muu kuin itsenäisen aseman omaava asiamies, johon sovelletaan 6 kappaleen määräyksiä – toimii sopimusvaltiossa toisen sopimusvaltion yrityksen puolesta, on ja tavallisesti käyttää valtuuksia tehdä sopimuksia yrityksen nimissä, tällä yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka ensin mainitussa sopimusvaltiossa sen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen hyväksi, ellei tällaisen henkilön toiminta ole rajoitetaan 4 kohdassa mainittuihin, jotka, jos niitä käytetään kiinteän toimipaikka, ei tekisi tästä kiinteästä toimipaikasta kiinteää toimipaikkaa kyseisen kohdan määräysten mukaisesti.

 

6. Sopimusvaltion yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa sopimusvaltiossa välittäjän, pääasiamiehen tai muun itsenäisen asiamiehen välityksellä, jos tämä henkilöt toimivat tavanomaisessa liiketoiminnassaan. Kuitenkin, jos tällaisen edustajan toiminta on kokonaan tai lähes kokonaan omistautunut kyseisen yrityksen puolesta, häntä ei pidetä tässä kappaleessa tarkoitettuna itsenäisenä edustajana.

 

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuva yhtiö hallitsee yhtiötä, joka asuu toisessa sopimusvaltiossa tai joka harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa sopimusvaltiossa (joko kiinteän toimipaikan kautta tai muutoin), tai on tämän määräysvallassa, ei sinänsä muodosta kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

ARTIKLA 6

TUOT KIINTEÄSTÖSTÄ

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta (mukaan lukien tulo maataloudesta tai metsätaloudesta), voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Käsitteellä “kiinteä omaisuus” on se merkitys, joka sillä on sen sopimusvaltion lain mukaan, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee. Termi sisältää joka tapauksessa kiinteän omaisuuden omaisuuden, karjan ja maa- ja metsätaloudessa käytettävät laitteet, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain maaomaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttö- ja käyttöoikeus sekä oikeudet muuttuviin tai kiinteisiin maksuihin vastikkeena. mineraaliesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen käyttö tai oikeus työhön. Laivoja ja lentokoneita ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

 

3. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, vuokrauksesta tai muusta käytöstä.

 

4. Mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon sekä itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamiseen käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

ARTIKLA 7

LIIKETOIMINNAN TULOT

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen voitosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, ellei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä mainitulla tavalla, yrityksen voitosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, mutta vain siitä osasta, joka kuuluu tälle kiinteälle toimipaikalle.

 

2. Jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta, kussakin sopimusvaltiossa tälle kiinteälle toimipaikalle on kohdistettava voitto, jonka se saattaa odottaa saavan tehdä, jos se olisi erillinen ja erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samankaltaista toimintaa samoilla tai samankaltaisilla ehdoilla ja toimii täysin itsenäisesti sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

 

3. Kiinteän toimipaikan voittoa määritettäessä on vähennettävä kulut, jotka ovat aiheutuneet kiinteän toimipaikan liiketoiminnasta, mukaan lukien johtamis- ja yleishallinnon kulut, jotka ovat aiheutuneet siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee. tai muualla.

 

4. Siltä osin kuin sopimusvaltiossa on ollut tapana määrittää kiinteälle toimipaikalle kohdistettavat voitot sen perusteella, että yrityksen kokonaisvoitto jaetaan sen eri osiin, mikään 2 kappaleessa ei estä tätä sopimusvaltiota määräämästä voitot, jotka verotetaan tavanomaisella jaolla. Jakomenetelmän on kuitenkin oltava sellainen, että tulos on tämän artiklan periaatteiden mukainen.

 

5. Kiinteään toimipaikkaan ei saa katsoa voittoa pelkästään sen perusteella, että tämä kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita tai tavaroita yritykselle.

 

6. Edellisiä kohtia sovellettaessa kiinteälle toimipaikalle kohdistettava voitto määritetään vuosittain samalla menetelmällä, jollei ole painavaa ja riittävää syytä toisin.

 

7. Jos voitot sisältävät tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta näiden artiklojen määräyksiin.

ARTIKLA 8

LAITTI- JA LENTOKULJETUS

1. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa asuvan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainvälisessä liikenteessä, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

2. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liikennöintitoimistoon osallistumisesta saatuihin voittoihin.

ARTIKLA 9

OSALLISTUJAT YRITYKSET

1. Missä

a) sopimusvaltion yritys osallistuu suoraan tai välillisesti toisen sopimusvaltion yrityksen johtamiseen, määräysvaltaan tai pääomaan, tai

b) samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti sopimusvaltion yrityksen ja toisen sopimusvaltion yrityksen johtamiseen, määräysvaltaan tai pääomaan.

Kummassakin tapauksessa kahden yrityksen välille asetetaan tai määrätään ehtoja niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa, jotka poikkeavat riippumattomien yritysten välisistä ehdoista, silloin kaikki voitot, jotka ilman näitä ehtoja olisivat kertyneet jollekin yrityksistä, mutta näiden edellytysten vuoksi niitä ei ole kertynyt, ne voidaan sisällyttää kyseisen yrityksen voittoihin ja verottaa vastaavasti.

 

2. Kun sopimusvaltio sisällyttää tämän sopimusvaltion yrityksen voittoon ja verottaa vastaavasti voittoa, josta toisen sopimusvaltion yritystä on verotettu tässä toisessa sopimusvaltiossa, ja näin sisältyvät voitot ovat voittoja, jotka olisivat kertyneet ensimmäisenä mainitun sopimusvaltion yritykselle, jos näiden kahden yrityksen väliset ehdot olisivat olleet samat kuin itsenäisten yritysten välillä, tämän toisen sopimusvaltion on tehtävä asianmukainen oikaisu kyseisestä voitosta kannettavan veron määrään . Tällaista oikaisua määritettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

ARTIKLA 10

OSINKOT

1. Osinkoa, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Tällaisista osingoista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osinkoja maksava yhtiö asuu, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta jos osingonsaaja on osingon tosiasiallinen omistaja, näin kannettava vero ei saa ylittää :

a) 5 prosenttia osinkojen bruttomäärästä, jos tosiasiallinen edunsaaja on yhtiö (muu kuin henkilöyhtiö), joka omistaa suoraan vähintään 25 prosenttia

osinkoa maksavan yhtiön pääomasta;

b) 10 prosenttia osinkojen bruttomäärästä kaikissa muissa tapauksissa. Tämä kohta ei vaikuta yhtiön verotukseen

voitot, joista jaetaan osinkoja.

 

3. Tässä artiklassa käytetty termi “osingot” tarkoittaa tuloa osakkeista tai muista oikeuksista, jotka eivät ole velkasaamisia, voittoon osallistumista, sekä tuloa muista yhtiöoikeuksista, joita verotetaan samalla tavalla kuin osakkeista saatua tuloa. sen sopimusvaltion lakia, jossa osingonjakoyhtiö asuu. Osinkoina pidetään voittoa, jonka Kiinassa ulkomaisia sijoituksia tekevien yritysten tuloverovelvollinen jakaa Luxemburgissa asuvalle henkilölle.

 

4. Mitä 1 ja 2 kappaleessa määrätään, ei sovelleta, jos osinkojen tosiasiallinen edunsaaja, joka on sopimusvaltiossa asuva, harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osinkoa maksava yhtiö asuu, kiinteän toimipaikan kautta. siinä tai suorittaa siinä toisessa sopimusvaltiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja omistus, josta osinkoa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tapauksen mukaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

 

5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, tämä toinen sopimusvaltio ei saa kantaa veroa yhtiön maksamista osingoista, paitsi siltä osin kuin osingot maksetaan tässä maassa asuvalle henkilölle. toisessa sopimusvaltiossa tai siltä osin kuin omistus, josta osinko maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tässä toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan, eikä veroteta yhtiön jakamattomia voittoja yhtiön jakamattomista voittovaroista, jos maksetut osingot tai jakamattomat voitot koostuvat kokonaan tai osittain voitosta tai tulosta, joka syntyy tässä toisessa sopimusvaltiossa.

ARTIKLA 11

KIINNOSTUKSEN KOHDE

1. Korkoa, joka kertyy sopimusvaltiossa ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Korkoa voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa se syntyy, tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta jos koron saaja on koron tosiasiallinen edunsaaja, perittävä vero ei saa ylittää 10:tä prosenttia koron bruttomäärästä. kiinnostusta.

 

3. Sen estämättä, mitä 2 kappaleessa määrätään, korko, joka syntyy sopimusvaltiosta ja jonka toisen sopimusvaltion hallitus, sen paikallinen viranomainen tai joku tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva on saanut velkasaamisista, jotka on taattu, vakuutettu tai välillisesti rahoitettu. tämän toisen sopimusvaltion hallitus, sen paikallinen viranomainen, on vapautettu verosta ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa. Termi “hallitus” tässä kappaleessa sisältää:

a) Kiinan tapauksessa valtion pankit;

b) Luxemburgin tapauksessa National Credit and Investment Corporation

(la Société Nationale de Crédit et d’Investissement) .

 

4. Tässä artiklassa käytetty termi “korko” tarkoittaa tuloja kaikenlaisista velkasaamisista riippumatta siitä, onko ne vakuutettu kiinnityksellä ja onko niillä oikeutta osallistua velallisen voittoihin, ja erityisesti tuloja valtion arvopapereista ja tuloista. joukkovelkakirjoista tai debentuureista, mukaan lukien tällaisiin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin tai debentuureihin liittyvät palkkiot ja palkinnot.

Viivästysmaksuja ei pidetä tässä artiklassa tarkoitettuina korkoina.

 

5. Mitä 1, 2 ja 3 kappaleessa määrätään, ei sovelleta, jos koron tosiasiallinen edunsaaja, joka on sopimusvaltiossa asuva, harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa korko syntyy, siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta, tai suorittaa tässä toisessa sopimusvaltiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja velkasitoumus, josta korkoa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tapauksen mukaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

 

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, kun maksaja on tämän sopimusvaltion hallitus, sen paikallinen viranomainen tai tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Jos koron maksavalla henkilöllä, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on kuitenkin sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä korkoa maksettava velka on syntynyt, ja tällaisen kiinteän toimipaikan tai kiinteän toimipaikan maksaa tällaisen koron, tällaisen koron katsotaan syntyneen Sopimusvaltio, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

7. Jos maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai näiden molempien ja jonkun muun henkilön välisen erityissuhteen vuoksi koron määrä, ottaen huomioon se velkasitoumus, josta se maksetaan, ylittää sen määrän, joka Jos maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja ovat sopineet tällaisen suhteen puuttuessa, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa pysyy veronalaisena kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

ARTIKLA 12

ROYALTIES

1. Rojalteista, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Tällaisia rojalteja voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa ne syntyvät, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta jos rojaltien saaja on rojaltien tosiasiallinen edunsaaja, näin kannettu vero ei saa ylittää:

a) tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen rojaltien osalta 10 prosenttia rojaltien bruttomäärästä; ja

b) tämän kohdan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rojaltien osalta Artikla, 10 prosenttia rojaltien mukautetusta määrästä. Tarkoitusta varten

Tämän alakohdan “oikaistu määrä” tarkoittaa 60 prosenttia rojaltien bruttomäärästä.

 

3. Tässä artiklassa käytetty termi “rojaltit” tarkoittaa:

a) kaikenlaiset maksut, jotka on saatu vastikkeena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten tekijänoikeuksien käytöstä tai käyttöoikeudesta, mukaan lukien

elokuvafilmit ja elokuvat tai nauhat radio- tai televisiolähetyksiä varten, mikä tahansa patentti, taitotieto, tavaramerkki, malli tai malli, suunnitelma, salainen kaava tai

prosessia tai teollista, kaupallista tai tieteellistä kokemusta koskevia tietoja; ja

b) kaikenlaiset maksut, jotka on saatu vastikkeena teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta.

 

4. Mitä 1 ja 2 kappaleessa määrätään, ei sovelleta, jos rojaltien tosiasiallinen edunsaaja, joka on sopimusvaltiossa asuva, harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa rojaltit syntyvät, siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta tai suorittaa että toisesta sopimusvaltiosta riippumattomat henkilökohtaiset palvelut siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta ja oikeus tai omaisuus, josta rojalti maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tapauksen mukaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

 

5. Rojaltien katsotaan syntyvän sopimusvaltiosta, kun maksaja on tämän sopimusvaltion hallitus, sen paikallinen viranomainen tai tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Jos rojaltit maksavalla henkilöllä, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on kuitenkin sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä rojaltien maksuvelvollisuus on syntynyt, ja tällaiset rojaltit ovat sellaisia pysyviä

toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, tällaisten rojaltien katsotaan syntyvän siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

6. Jos maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai näiden molempien ja jonkun muun henkilön välisen erityissuhteen vuoksi rojaltien määrä, ottaen huomioon käyttö, oikeus tai tiedot, joista ne maksetaan, ylittää maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja olisivat sopineet tällaisen suhteen puuttuessa, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa pysyy veronalaisena kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

ARTIKLA 13

PÄÄOMAN VOITTO

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklassa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovuttamisesta, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Voitto sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan toisessa sopimusvaltiossa asuvan kiinteään sijaintipaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovuttamisesta Sopimusvaltiota itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamista varten, mukaan lukien tällaisen kiinteän toimipaikan (yksin tai koko yrityksen kanssa) tai tällaisen kiinteän toimipaikan luovuttamisesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

3. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainvälisessä liikenteessä käytettävien laivojen tai ilma-alusten tai tällaisten laivojen tai ilma-alusten käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

4. Sellaisen yhtiön osakekannan osakkeiden luovuttamisesta saatua voittoa, jonka omaisuus koostuu suoraan tai välillisesti pääasiassa sopimusvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä sopimusvaltiossa.

 

5. Sellaisten muiden kuin 4 kappaleessa mainittujen osakkeiden luovuttamisesta saadusta voitosta, joka edustaa vähintään 25 prosentin osuutta sopimusvaltiossa asuvasta yhtiöstä, voidaan verottaa tässä sopimusvaltiossa.

 

6. Muun kuin 1-5 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

ARTIKLA 14

RIIPPUMATTOMAT HENKILÖKOHTAISET PALVELUT

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön ammatillisesta palvelusta tai muusta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa paitsi jossakin seuraavista olosuhteista, jolloin tällaista tulosta voidaan verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa:

a) jos hänellä on säännöllisesti käytettävissään kiinteä tukikohta toisessa sopimusvaltiossa toimintansa harjoittamista varten; siinä tapauksessa vain niin paljon

tälle kiinteälle perustalle kuuluvasta tulosta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa;

b) jos hänen oleskelunsa toisessa sopimusvaltiossa kestää yhteensä yli 183 päivää kyseisen kalenterivuoden aikana; siinä tapauksessa vain

siinä toisessa sopimusvaltiossa harjoittamasta toiminnasta saamansa tulosta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Termi “ammatilliset palvelut” sisältää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, koulutus- tai opetustoiminnan sekä lääkäreiden, lakimiesten, insinöörien, arkkitehtien, hammaslääkäreiden ja kirjanpitäjien itsenäisen toiminnan.

ARTIKLA 15

RIIPPUVAT HENKILÖKOHTAISET PALVELUT

1. Jollei 16, 18, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä muuta johdu, palkoista, palkoista ja muista vastaavista palkkioista, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työnteosta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, ellei työtä ole tehty toiseen sopimusvaltioon. Jos työtä tehdään tällä tavalla, siitä saadusta palkkiosta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Sen estämättä, mitä 1 kappaleessa määrätään, korvauksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään työstä, verotetaan vain ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa, jos:

a) vastaanottaja oleskelee toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson tai ajanjaksot , jotka yhteensä ei ylitä 183 päivää kyseisen kalenterivuoden aikana; ja

b) palkan maksaa työnantaja, joka ei asu toisessa sopimusvaltiossa, tai maksaa työnantajan puolesta; ja

c) palkkaa ei maksa työnantajan toisessa sopimusvaltiossa oleva kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellisissä määräyksissä määrätään, korvauksesta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön kansainvälisessä liikenteessä käyttämässä aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä työstä, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

ARTIKLA 16

OHJAAJIEN PALKKIOT

Johdon palkkioista ja muista vastaavista maksuista, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön hallituksen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

ARTIKLA 17

TAITEILIJAT JA URHEILIJAT

1. Sen estämättä, mitä 14 ja 15 artiklassa määrätään, sopimusvaltiossa asuvan henkilö viihdyttäjänä, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijana tai muusikkona tai urheilijana saa henkilökohtaisesta toiminnastaan sellaisenaan. käytettynä toisessa sopimusvaltiossa, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Jos viihdyttäjän tai urheilijan tässä ominaisuudessa harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo ei kerry viihdyttäjälle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, tästä tulosta voidaan 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä verottaa sopimusvaltio, jossa viihdyttäjän tai urheilijan toimintaa harjoitetaan.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellisissä määräyksissä määrätään, tulot, jotka sopimusvaltiossa asuvat viihdyttäjät tai urheilijat saavat toisessa sopimusvaltiossa harjoittamasta toiminnasta molempien sopimusvaltioiden hallitusten välisen kulttuurivaihtosuunnitelman mukaisesti, vapautetaan verosta toinen sopimusvaltio.

ARTIKLA 18

ELÄKKEET

1. Jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, eläkkeistä ja muista vastaavista palkkioista, jotka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemmasta työsuhteesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

2. Sen estämättä, mitä 1 kappaleessa määrätään, eläkkeistä ja muista vastaavista maksuista, jotka suoritetaan sopimusvaltion sosiaaliturvalainsäädännön tai -järjestelmän mukaisesti, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

ARTIKLA 19

VALTION PALVELU

a) Sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen yksityiselle henkilölle tämän hyväksi suoritetuista palveluista maksama muu palkka kuin eläke

sopimusvaltiosta tai sen paikallisviranomaisesta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa;

b) tällaisesta palkkiosta verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa , jos palvelu suoritetaan tässä toisessa sopimusvaltiossa ja

henkilö on tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka:

(i) on tämän toisen sopimusvaltion kansalainen; tai

(ii) hän ei ole tullut tässä toisessa sopimusvaltiossa asuvaksi yksinomaan palvelujen suorittamista varten.

(a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio tai sen paikallinen viranomainen on maksanut tai perustamista varoista yksityiselle henkilölle suoritettujen palvelujen perusteella.

tämä sopimusvaltio tai sen paikallinen viranomainen verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa;

(b) tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos luonnollinen henkilö asuu tässä toisessa sopimusvaltiossa ja on sen kansalainen.

 

3. Sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetuista palveluista maksettaviin palkkioihin ja eläkkeisiin sovelletaan 15, 16, 17 ja 18 artiklan määräyksiä.

ARTIKLA 20

OPETTAJAT JA TUTKIJAT

Henkilö, joka on tai välittömästi ennen vierailuaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja oleskelee ensin mainitussa sopimusvaltiossa ensisijaisena tarkoituksenaan opettaa, pitää luentoja tai tehdä tutkimusta yliopistossa, korkeakoulussa tai koulussa tai oppilaitos tai tieteellinen tutkimuslaitos, jonka ensimmäisenä mainitun sopimusvaltion hallitus on akkreditoinut, on vapautettu verosta ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa kolmen vuoden ajan siitä päivästä, jona hän saapui ensimmäisenä mainitun sopimusvaltion alueelle. valtiolle tällaisen opetuksen, luentojen tai tutkimuksen korvauksen osalta.

ARTIKLA 21

OPISKELIJAT JA HARJOITTELIJAT

Opiskelija, liikeharjoittelija tai harjoittelija, joka on tai oli välittömästi ennen sopimusvaltiossa vierailua toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö ja joka oleskelee ensin mainitussa sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai koulutuksensa vuoksi, on vapautettu verosta mainitulle sopimusvaltiolle seuraavista maksuista tai tuloista, jotka hän on saanut tai saanut elatusapua, koulutusta, opiskelua, tutkimusta tai koulutusta varten:

a) maksut, jotka ovat peräisin tämän sopimusvaltion ulkopuolisista lähteistä;

(b) tämän sopimusvaltion hallituksen tai tieteellisen, koulutuksen, kulttuurin tai muun verovapaan organisaation myöntämät apurahat, stipendit tai palkinnot ;

c) tulot, jotka on saatu tässä sopimusvaltiossa suoritetuista henkilökohtaisista palveluista, edellyttäen, että nämä tulot ovat tähän tarkoitukseen tarpeellisia ansioita.

ARTIKLA 22

MUUT TULOT

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön tuloerät, joita ei ole käsitelty tämän sopimuksen edellisissä artikloissa, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, riippumatta siitä, missä ne syntyvät.

 

2. Mitä 1 kappaleessa määrätään, ei sovelleta muuhun tuloon kuin 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon, jos tämän tulon saaja sopimusvaltiossa asuvana harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitseva kiinteä toimipaikka tai suorittaa tässä toisessa sopimusvaltiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja oikeus tai omaisuus, josta tuloa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tapauksen mukaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

ARTIKLA 23

ISO ALKUKIRJAIN

1. Pääomasta, jota edustaa 6 artiklassa tarkoitettu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistama ja toisessa sopimusvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

2. Pääoma, jota edustaa sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikekiinteistöön kuuluva irtain omaisuus tai sopimusvaltiossa asuvan toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään perustaan kuuluva irtain omaisuus itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamisesta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

 

3. Pääomasta, jota edustavat sopimusvaltiossa asuvan henkilön kuljettamat kansainvälisessä liikenteessä käytettävät laivat ja ilma-alukset sekä tällaisten laivojen ja ilma-alusten käyttöön liittyvä irtain omaisuus, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

4. Kaikista muista sopimusvaltiossa asuvan henkilön pääomasta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

ARTIKLA 24

MENETELMÄT KAKSINAISVEROTUKSEN POISTAMISEKSI

1. Kiinassa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

(a) Jos Kiinassa asuva henkilö saa tuloja Luxemburgista , tästä tulosta Luxemburgissa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti maksettava vero hyvitetään Kiinan veroa vastaan. määrätty kyseiselle asukkaalle. Luoton määrä ei kuitenkaan saa ylittää tuosta tulosta kannettavan Kiinan veron määrä, joka on laskettu Kiinan verotuslakien ja -määräysten mukaisesti.

(b) Jos Luxemburgista saatu tulo on a.:n maksama osinko Luxemburgissa asuva yhtiö yritykselle, joka on a asuu Kiinassa ja omistaa vähintään 10 prosenttia osakkeista osingon maksava yhtiö, hyvityksessä otetaan huomioon vero osinkoa maksava yhtiö Luxemburgissa tuloistaan.

 

2. Luxemburgissa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Jos Luxemburgissa asuva henkilö saa tuloja tai omistaa pääomaa, jota tämän sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan verottaa Kiinassa, Luxemburg, jollei alakohtien määräyksistä muuta johdu (b), (c) ja d) vapauttaa tällaiset tulot tai varat verosta, mutta voi laskeakseen veron määrän asukkaan jäljelle jääneestä tulosta tai pääomasta soveltaa samoja verokantoja kuin jos tuloa tai omaisuutta ei olisi vapautettu verosta.

b) Jos Luxemburgissa asuva saa tuloa, josta 10, 11, 12 artiklan ja 13 artiklan 4 ja 5 kohdan määräysten mukaisesti voidaan verottaa Kiinassa, Luxemburg sallii tuloverosta vähennyksen tästä asukkaasta Kiinassa maksettua veroa vastaava summa. Vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä osaa ennen vähennyksen tekemistä lasketusta verosta, joka kohdistuu tällaisiin Kiinasta saatuihin tuloeriin.

c) Jos Luxemburgissa asuva yhtiö saa osinkoja kiinalaisista lähteistä, Luxemburg vapauttaa tällaiset osingot verosta edellyttäen, että Luxemburgissa asuva yhtiö on omistanut tilikauden alusta lähtien suoraan vähintään vähintään 10 prosenttia osinkoja maksavan yhtiön pääomasta tai vähintään 50 miljoonan LF:n kauppahinnasta. Edellä mainitut kiinalaisen yhtiön osakkeet ovat samoin edellytyksin vapaita Luxemburgin pääomaverosta.

d) Sovellettaessa 2 kohdan b alakohtaa Kiinassa maksetun veron katsotaan sisältävän sen veron määrän, joka olisi maksettu Kiinassa, jos sitä ei olisi vapautettu verosta tai sitä olisi alennettu veron määräysten mukaisesti. Kiinan lakeja ja määräyksiä, jotka on tarkoitettu edistämään Kiinan taloudellista kehitystä. Kiinassa maksetun veron määrä on:

i) 10 prosenttia osinkojen bruttomäärästä 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan tapauksessa;

(ii) 10 prosenttia koron bruttomäärästä 11 artiklan 2 kohdan tapauksessa; ja

(iii) 10 prosenttia rojaltien määrästä 12 artiklan 2 kohdan tapauksessa.

Tämän alakohdan säännöksiä sovelletaan vain 15 vuoden ajan, joka alkaa sitä kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden 1 päivästä tammikuuta, jona tämä

Sopimus astuu voimaan.

ARTIKLA 25

Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaisiin ei sovelleta toisessa sopimusvaltiossa minkäänlaista verotusta tai siihen liittyvää vaatimusta, joka on muu tai raskaampi kuin se verotus ja siihen liittyvät vaatimukset, joihin tämän toisen sopimusvaltion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai voivat soveltaa. olla alistettu. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan 1 artiklan määräyksistä huolimatta myös henkilöihin, jotka eivät asu yhdessä tai molemmissa sopimusvaltioissa.

 

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan verotus ei saa olla epäedullisempi tässä toisessa sopimusvaltiossa kuin tämän toisen sopimusvaltion samaa toimintaa harjoittavien yritysten verotus. Tämän kappaleen määräyksiä ei tule tulkita siten, että se velvoittaisi sopimusvaltion myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilökohtaisia verohelpotuksia, -helpotuksia ja -alennuksia siviilisäädyn tai perhevastuun perusteella, joita se myöntää omille asukkailleen.

 

3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 9 artiklan 1 kappaletta, 11 artiklan 7 kappaletta tai 12 artiklan 6 kappaletta, sopimusvaltion yrityksen toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamat korot, rojaltit ja muut maksut sellaisen yrityksen verotettavan voiton määrittämiseksi vähennyskelpoisia samoin edellytyksin kuin jos ne olisi maksettu ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle. Samoin kaikki sopimusvaltiossa olevan yrityksen velat toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle ovat tällaisen yrityksen verotettavaa pääomaa määritettäessä vähennettävissä samoin edellytyksin kuin jos ne olisivat olleet sopimusvaltiossa asuvan henkilön kanssa. ensin mainittu sopimusvaltio.

 

4. Sopimusvaltion yrityksiä, joiden pääoma on kokonaan tai osittain yhden tai useamman toisessa sopimusvaltiossa asuvan omistuksessa tai määräysvallassa suoraan tai välillisesti, ei saa kohdistaa ensimmäisenä mainitussa sopimusvaltiossa minkäänlaiseen verotukseen tai velvollisuuteen. siihen liittyvää, joka on muuta tai raskaampaa kuin verotus ja siihen liittyvät vaatimukset, joita ensimmäisenä mainitun sopimusvaltion muihin vastaaviin yrityksiin sovelletaan tai voidaan kohdistaa.

 

5. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan 2 artiklan määräyksistä huolimatta kaikenlaisiin ja kaikentyyppisiin veroihin.

26 ARTIKLA

KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY

1. Jos henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimet johtavat tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen, hän voi näiden sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätyistä oikeussuojakeinoista riippumatta esittää asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hän asuu, tai, jos hänen tapauksensa koskee 25 artiklan 1 kappaletta, sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kansalainen hän on. Kanne on esitettävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus sopimuksen määräysten vastaiseen verotukseen johtaneesta toimenpiteestä on tehty.

 

2. Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä ratkaisemaan asia yhteisellä sopimuksella toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jos vastalause näyttää sille perustellulta ja jos se ei itse pysty löytämään tyydyttävää ratkaisua. sellaisen verotuksen välttäminen, joka ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen. Kaikki saavutettu sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätyistä aikarajoituksista huolimatta.

 

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan yhteisellä sopimuksella kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat vaikeudet tai epäilykset. Ne voivat myös neuvotella yhdessä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tapauksissa, joista ei ole määrätty tässä sopimuksessa.

 

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla suoraan yhteydessä toisiinsa päästäkseen 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajat voivat tavata yhdessä suullista mielipiteiden vaihtoa varten, kun se vaikuttaa järkevältä sopimukseen pääsemiseksi.

27 ARTIKLA

TIETOJEN VAIHTO

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja, jotka ovat tarpeen tämän sopimuksen määräysten tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen kattamia veroja koskevan kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanon kannalta, sikäli kuin sen mukainen verotus ei ole tämän sopimuksen vastaista, erityisesti tällaisten verojen kiertämisen estämiseksi. Tietojen vaihtoa ei rajoita 1 artikla. Sopimusvaltion saamia tietoja on käsiteltävä salaisuutena samalla tavalla kuin tämän sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti saatuja tietoja ja ne saa paljastaa vain henkilöille tai viranomaisille. (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka osallistuvat Sopimuksen kattamien verojen arviointiin tai perimiseen, täytäntöönpanoon tai syytteeseenpanoon tai niihin liittyvien valitusten ratkaisemiseen. Tällaiset henkilöt tai viranomaiset saavat käyttää tietoja vain näihin tarkoituksiin. He voivat luovuttaa tietoja julkisissa oikeudenkäynneissä tai oikeudellisissa päätöksissä.

 

2. Missään tapauksessa 1 kappaleen määräyksiä ei saa tulkita siten, että se velvoittaisi sopimusvaltion:

a) toteuttaa hallinnollisia toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lakien ja hallintokäytännön kanssa;

b) antaa tietoja, joita ei ole saatavissa tämän tai toisen sopimusvaltion lain tai tavanomaisen hallinnon mukaisesti;

c) toimittaa tietoja, jotka paljastaisivat minkä tahansa kaupallisen, liike-, teollisen, kaupallisen tai ammattisalaisuuden tai kauppaprosessin, tai tietoja,

joiden paljastaminen olisi yleisen järjestyksen (julkisuuden) vastaista.

28 ARTIKLA

DIPLOMAATTISET ASIAKIRJAT JA KONSULIVINKORIT

Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityissopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten verotuksellisiin etuoikeuksiin.

ARTIKLA 29

VOIMAANTULO

Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun diplomaattiset nootit, jotka osoittavat kunkin maan tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten oikeudellisten menettelyjen päätökseen saattamisen, on vaihdettu. Tämä sopimus tulee voimaan:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka on saatu tämän sopimuksen alkamista seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen

tulee voimaan;

b) muiden tuloverojen ja pääomaverojen osalta kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta tai sen jälkeen alkavalta verovuodelta kannettaviin veroihin

sen jälkeen, kun tämä sopimus tulee voimaan.

30 ARTIKLA

PÄÄTTYMINEN

Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi, mutta jompikumpi sopimusvaltio voi viimeistään kolmentenakymmenentenä päivänä kesäkuuta minkä tahansa kalenterivuoden, joka alkaa sen jälkeen, kun on kulunut viisi vuotta sen voimaantulopäivästä, antaa kirjallisen ilmoituksen irtisanominen toiseen sopimusvaltioon diplomaattiteitse. Siinä tapauksessa tämä sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin , jotka on saatu irtisanomista seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tuloverojen ja pääomaverojen osalta kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta tai sen jälkeen alkavalta verovuodelta kannettaviin veroihin

sen jälkeen, jossa ilmoitus on annettu.

 

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

 

Tehty Pekingissä 12 päivänä maaliskuuta 1994 kahtena kappaleena ranskan, kiinan ja englannin kielellä kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaisia.