YLEISSOPIMUS

LUXEMBURGIN SUURRUHTUUDEN HALLITUKSEN JA UKRAINAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ
KAKSINKOISVEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERONVÄLTÖN ESTÄMISEKSI
TULO- JA PÄÄOMAVEROT

 

Luxemburgin suurherttuakunnan hallitus ja Ukrainan hallitus,

haluten tehdä yleissopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veronkierron estämiseksi tulo- ja pääomaverotuksen osalta,

ja vahvistavat pyrkimyksensä kehittää ja syventää keskinäisiä taloudellisia suhteita, ovat sopineet seuraavasti:

Artikla 1

Henkilökohtainen laajuus

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat yhdessä tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla

Verot katettu

1. Tätä sopimusta sovelletaan tulo- ja pääomaveroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen poliittisten osa-alueiden tai paikallisviranomaisten puolesta, riippumatta siitä, millä tavalla ne kannetaan.

 

2. Tuloveroina ja pääomaveroina pidetään kaikkia kokonaistuloista, kokonaispääomasta tai tulon tai pääoman osista kannettavia veroja, mukaan lukien verot irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta sekä verot palkkojen tai palkkojen kokonaismäärästä tai pääomasta. yritysten maksamat palkat.

 

3. Nykyiset verot, jotka ovat tämän sopimuksen kohteena, ovat:

a) Ukrainan tapauksessa:

i) yritysten voittovero; ja

ii) yksilön tulovero;

(jäljempänä “Ukrainan vero”);

b) Luxemburgin suurherttuakunnan tapauksessa:

i) henkilöiden tulovero;

ii) yhtiövero;

iii) yhtiöiden johtajien palkkioista perittävä vero;

iv) pääomavero; ja

v) kunnallinen kauppavero;

(jäljempänä “Luxemburgin vero”).

4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samankaltaisiin veroihin, joita jompikumpi sopimusvaltio tämän sopimuksen allekirjoituspäivän jälkeen määrää olemassa olevien verojen lisäksi tai niiden sijasta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikista olennaisista muutoksista, jotka on tehty niiden verolainsäädännössä.

 

3 artikla

Yleiset määritelmät

1. Tätä yleissopimusta sovellettaessa, ellei asiayhteys toisin edellytä:

a) termi “Ukraina” tarkoittaa maantieteellisessä merkityksessä Ukrainan aluetta, sen mannerjalustaa ja sen yksinomaista (meri)talousvyöhykettä, mukaan lukien Ukrainan aluemeren ulkopuolella oleva alue, joka kansainvälisen oikeuden mukaisesti on ollut tai voi olla jäljempänä alueeksi, jolla Ukrainan merenpohjaa ja sen pohjamaata ja niiden luonnonvaroja koskevia oikeuksia voidaan käyttää;

b) termillä “Luxemburg” tarkoitetaan maantieteellisessä merkityksessä Luxemburgin suurherttuakunnan aluetta;

c) termi “kansallinen” tarkoittaa:

i) henkilö, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus;

(ii) oikeushenkilöä, yhtiötä tai yhdistystä, jonka asema sellaisena on sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön perusteella;

 

d) “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoittavat Ukrainaa tai Luxemburgia kontekstin mukaan;

e) termi “henkilö” sisältää yksityishenkilön, yrityksen ja minkä tahansa muun henkilöyhteisön;

f) termillä “yhtiö” tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä tai yhteisöä, jota käsitellään verotuksessa yhteisönä;

g) termillä “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoitetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

h) “kansainvälinen liikenne” tarkoittaa sopimusvaltion yrityksen liikennöimää kuljetusta laivalla, laivalla tai ilma-aluksella, paitsi jos laivaa, venettä tai ilma-alusta liikennöidään yksinomaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) termillä “toimivaltainen viranomainen” tarkoitetaan Ukrainan tapauksessa Ukrainan valtiovarainministeriötä tai sen valtuutettua edustajaa ja Luxemburgin tapauksessa valtiovarainministeriä tai tämän valtuuttamaa edustajaa.

 

2. Mitä tulee sopimusvaltion soveltamaan sopimusta milloin tahansa, millä tahansa termillä, jota ei ole määritelty siinä, on, ellei asiayhteys toisin edellytä, se merkitys, joka sillä on tuolloin kyseisen valtion lain mukaan niiden verojen osalta, joihin sovelletaan yleissopimusta sovelletaan. Mikä tahansa kyseisen valtion sovellettavien verolakien mukainen merkitys on ensisijainen sen valtion muiden lakien mukaan annettuun merkitykseen nähden.

 

4 artikla

Asukas

1. Tässä yleissopimuksessa ilmaisulla “sopimusvaltiossa asuva” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lakien mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asuinpaikan, johtopaikan, rekisteröintipaikan tai muun perusteella. muu samankaltainen kriteeri, ja se sisältää myös kyseisen valtion ja sen poliittisen osaston tai paikallisviranomaisen. Mutta tämä termi ei sisällä ketään henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain siinä valtiossa olevista lähteistä saaduista tuloista tai siellä sijaitsevasta pääomasta.

 

2. Jos tämän artiklan 1 kappaleen määräysten perusteella luonnollinen henkilö on molemmissa sopimusvaltioissa asuva, hänen asemansa määritetään seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävissään pysyvä asunto; jos hänellä on käytettävissään vakituinen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat läheisempiä (elinkeinojen keskus);

b) jos sopimusvaltiota, jossa hänellä on elintärkeiden etujensa keskus, ei voida määrittää tai jos hänellä ei ole pysyvää asuntoa kummassakaan sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hän hänellä on vakituinen asuinpaikka;

c) jos hänellä on vakituinen asuinpaikka molemmissa sopimusvaltioissa tai ei kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan vain siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei kummankaan, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava kysymys yhteisellä sopimuksella.

 

3. Jos tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti muu henkilö kuin luonnollinen henkilö asuu molemmissa sopimusvaltioissa, hänen katsotaan asuvan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee.

 

5 artikla

Pysyvä järjestely

1. Tässä yleissopimuksessa ilmaisulla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää toimipaikkaa, jonka kautta yrityksen liiketoimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain.

 

2. Termi “kiinteä toimipaikka” sisältää erityisesti:

a) johtopaikka;

b) haara;

c) toimisto;

d) tehdas;

e) työpaja;

f) laitos tai rakennelma luonnonvarojen tutkimista varten;

g) kaivos, öljy- tai kaasuporras, louhos tai muu luonnonvarojen louhintapaikka; ja

h) varasto tai muu myyntipisteenä käytettävä rakennelma.

 

3. Termi “kiinteä toimipaikka” sisältää myös:

a) rakennustyömaa, rakennus-, kokoonpano- tai asennusprojekti tai niihin liittyvä valvontatoiminta, mutta vain jos tällainen työmaa, hanke tai toiminta kestää yli kaksitoista kuukautta;

b) yrityksen suorittama palvelujen, mukaan lukien konsulttipalvelut, tarjoaminen työntekijöiden tai muun henkilöstön välityksellä, jonka yritys on palkannut tähän tarkoitukseen, mutta vain jos tämänkaltainen toiminta jatkuu (samaan tai siihen liittyvään hankkeeseen) sopimusvaltiossa yli kuusi kuukautta yhteensä minkä tahansa kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana.

 

4. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellisissä määräyksissä määrätään, termin “kiinteä toimipaikka” ei katsota sisältävän:

 

a) tilojen käyttö yksinomaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastointiin, esillepanoon tai toimittamiseen;

b) yritykselle kuuluvien tavaroiden varastojen ylläpito yksinomaan varastointia, näytteillepanoa tai toimitusta varten;

c) yritykselle kuuluvien tavaroiden tai tavaroiden varaston ylläpitäminen yksinomaan toisen yrityksen suorittamaa jalostusta varten;

d) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen yksinomaan tavaroiden tai tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen yksinomaan minkä tahansa muun valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamista varten yrityksen hyväksi;

f) kiinteän toimipaikan ylläpitäminen ainoastaan mitä tahansa a)–e) alakohdassa mainittujen toimintojen yhdistelmää varten edellyttäen, että tästä yhdistämisestä johtuva kiinteän toimipaikan kokonaistoiminta on valmistelevaa tai avustavaa.

 

5. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, kun henkilö, joka ei ole riippumaton edustaja, johon tämän artiklan 6 kohtaa sovelletaan, toimii yrityksen puolesta ja on ja tavallisesti harjoittaa sopimusta. antaa valtuudet tehdä sopimuksia yrityksen puolesta tai ylläpitää yritykselle kuuluvaa tavara- tai tavaravarastoa, josta tällaisten tavaroiden ja tavaroiden säännöllistä myyntiä harjoitetaan yrityksen nimissä, tämän yrityksen katsotaan olevan hänellä on oltava kiinteä toimipaikka kyseisessä valtiossa kaiken toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen hyväksi, ellei tällaisen henkilön toiminta rajoitu tämän artiklan 4 kohdassa mainittuihin toimiin, jotka, jos sitä harjoitetaan kiinteän toimipaikan kautta, eivät aiheuta tämä kiinteä toimipaikka kiinteä toimipaikka kyseisen kohdan määräysten mukaisesti.

 

6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä valtiossa välittäjän, pääasiamiehen tai muun itsenäisen asiamiehen välityksellä, edellyttäen, että nämä henkilöt toimivat tavanomaisesti. heidän liiketoiminnastaan.

 

7. Se, että yhtiö, joka on sopimusvaltiossa asuva, hallitsee yhtiötä, joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva tai harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa (joko kiinteän toimipaikan kautta tai muuten), määräysvallassa tai määräysvallassa, ei sinänsä muodosta kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteänä toimipaikkana.

 

6 artikla

Tulot kiinteästä omaisuudesta

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta (mukaan lukien tulo maataloudesta tai metsätaloudesta), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Käsitteellä “kiinteä omaisuus” on se merkitys, joka sillä on sen sopimusvaltion lain mukaan, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee. Käsite sisältää joka tapauksessa kiinteän omaisuuden omaisuuden, karjan ja maa- ja metsätaloudessa käytettävät laitteet, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain maaomaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttö- ja käyttöoikeus sekä oikeudet muuttuviin tai kiinteisiin maksuihin vastikkeena. mineraaliesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen työstämiseen tai työhön oikeuteen. Laivoja, veneitä ja lentokoneita ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

 

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, vuokrauksesta tai muusta käytöstä.

 

4. Mitä tämän pykälän 1 ja 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon sekä itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamiseen käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

 

7 artikla

Liiketoiminnan voitot

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen voitosta verotetaan vain tässä valtiossa, ellei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä mainitulla tavalla, yrityksen voitosta voidaan verottaa toisessa valtiossa, mutta vain siitä osasta, joka kuuluu kyseiselle kiinteälle toimipaikalle.

 

2. Jollei tämän artiklan 3 kohdan määräyksistä muuta johdu, jos yritys a Sopimusvaltio harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta, kussakin sopimusvaltiossa tälle kiinteälle toimipaikalle on kohdistettava voitto, joka sen voisi odottaa saavan, jos se olisi erillinen ja erillinen yritys, joka harjoittaa samaa toimintaa. tai vastaavaa toimintaa samoissa tai samankaltaisissa olosuhteissa ja täysin itsenäistä toimintaa sen yrityksen kanssa, jonka pysyvä toimipaikka se on perustaminen.

 

3. Kiinteän toimipaikan voittoa määritettäessä on vähennettävä kiinteän toimipaikan toiminnasta aiheutuneet kulut, mukaan lukien johtamis- ja yleishallinnon kulut, jotka ovat aiheutuneet joko kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa tai muualla. Tällaista vähennystä ei kuitenkaan voida sallia sellaisten määrien osalta, jotka kiinteä toimipaikka on maksanut (muutoin kuin todellisten kulujen korvaamiseksi) yritykselle tai mille tahansa sen muille toimistoille rojaltien, palkkioiden tai muiden vastaavien maksujen muodossa. vastineeksi patenttien tai muiden oikeuksien käytöstä tai provisiota tietyistä suoritetuista palveluista tai johtamisesta, tai pankkiyritystä lukuun ottamatta kiinteälle toimipaikalle lainaaman rahan korkoa vastaan. yritys.

 

4. Siltä osin kuin sopimusvaltiossa on ollut tapana määritellä sen lakien mukaan kiinteälle toimipaikalle kuuluva voitto yrityksen kokonaisvoiton jakautumisen perusteella sen eri osiin, ei mitään sopimusvaltion 2 kappaletta. tämä artikla estää tätä sopimusvaltiota määrittämästä verotettavaa voittoa tavanomaisella jaolla; käytetyn jakomenetelmän on kuitenkin oltava sellainen, että tulos on tämän artiklan periaatteiden mukainen.

 

5. Kiinteään toimipaikkaan ei saa katsoa voittoa pelkästään sen perusteella, että tämä kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita tai tavaroita yritykselle.

 

6. Edellisiä kohtia sovellettaessa kiinteälle toimipaikalle kohdistettava voitto määritetään vuosittain samalla menetelmällä, jollei ole painavaa ja riittävää syytä toisin.

 

7. Jos voitot sisältävät tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän yleissopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta näiden artiklojen määräyksiin.

 

8 artikla

Kansainvälinen kuljetus

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa laivojen, veneiden tai ilma-alusten käytöstä kansainvälisessä liikenteessä, verotetaan vain tässä valtiossa.

 

2. Tätä artiklaa sovellettaessa laivojen tai ilma-alusten kansainvälisessä liikenteessä saadut voitot sisältävät:

a) tulot laivojen tai lentokoneiden miehistöttömästä vuokrauksesta; ja

b) voitot tavaroiden tai tavaroiden kuljetukseen käytettyjen konttien (mukaan lukien perävaunut ja niihin liittyvät laitteet konttien kuljetukseen) käytöstä, huollosta tai vuokrauksesta;

jos tällainen vuokraus tai käyttö, huolto tai vuokraus, tapauksen mukaan, liittyy laivojen tai ilma-alusten käyttöön kansainvälisessä liikenteessä.

 

3. Jos sopimusvaltiossa asuva saa tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen voiton osallistumisesta pooliin, yhteisyritykseen tai kansainväliseen liikennöintitoimistoon, hänelle kuuluvasta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hän on asukas.

 

9 artikla

Osakkuusyritykset

1. Missä:

a) sopimusvaltion yritys osallistuu suoraan tai välillisesti toisen sopimusvaltion yrityksen johtamiseen, määräysvaltaan tai pääomaan

b) samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti sopimusvaltion yrityksen ja toisen sopimusvaltion yrityksen johtamiseen, määräysvaltaan tai pääomaan, ja kummassakin tapauksessa näiden kahden yrityksen välille asetetaan tai asetetaan ehtoja niiden kaupallisessa tai rahoituksessa suhteet, jotka poikkeavat riippumattomien yritysten välisistä suhteista, sopimusvaltio voi ottaa mukaan kaikki voitot, jotka näillä ehdoilla olisivat kertyneet jollekin yritykselle, mutta eivät näiden ehtojen vuoksi kertyneet niin. kyseisen yrityksen voittoihin ja verotetaan vastaavasti.

 

2. Kun sopimusvaltio sisällyttää tämän valtion yrityksen voittoon – ja vastaavasti verotuksiin – voitot, joista toisen sopimusvaltion yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja näin sisältyvät voitot ovat voittoja, jotka olisivat kertyneet ensimmäisenä mainitun valtion yritys, jos näiden kahden yrityksen väliset ehdot olisivat olleet riippumattomien yritysten väliset ehdot, tämän toisen valtion on tehtävä asianmukainen oikaisu kyseisestä voitosta kannettavan veron määrään. Tällaista oikaisua määritettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon tämän yleissopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

 

10 artikla

Osingot

1. Osinkoa, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön maksamista osingoista voidaan kuitenkin myös verottaa tässä valtiossa tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos osinkojen tosiasiallinen edunsaaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva, verotetaan veloitettava ei saa ylittää:

a) 5 prosenttia osingon bruttomäärästä, jos tosiasiallinen edunsaaja on yhtiö (muu kuin henkilöyhtiö), joka omistaa suoraan vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta;

b) 15 prosenttia osinkojen bruttomäärästä kaikissa muissa tapauksissa. Tämä kohta ei vaikuta yhtiön sen voiton verotukseen, josta osinko maksetaan.

 

3. Tässä artiklassa käytetty termi “osingot” tarkoittaa tuloa osakkeista tai muista oikeuksista, jotka eivät ole velkasaamisia, voittoon osallistumisesta, sekä tuloa muista yhtiöoikeuksista, joita verotetaan samalla tavalla kuin osakkeista saatua tuloa. sen valtion lakia, jossa voitonjakoyhtiö asuu.

 

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos osingon tosiasiallinen edunsaaja, joka on sopimusvaltiossa asuva, harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta tai suorittaa tässä toisessa valtiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja omistus, josta osinkoa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällaisissa tapauksen mukaan sovelletaan tämän yleissopimuksen 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

 

5. Kun yhtiö, joka on sopimusvaltiossa asuva, saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, tämä toinen valtio ei saa verottaa yhtiön maksamia osingkoja, paitsi siltä osin kuin nämä osingot maksetaan tässä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle. valtio tai siltä osin kuin osakeomistus, josta osinkoa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tässä toisessa valtiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan, eikä se koske yhtiön

jakamattomista voitoista verotetaan yhtiön jakamattomista voittovaroista, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voitot koostuvat kokonaan tai osittain tällaisessa toisessa valtiossa kertyneistä voitoista tai tuloista.

 

11 artikla

Kiinnostuksen kohde

1. Korkoa, joka kertyy sopimusvaltiossa ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Sopimusvaltiossa kertynyttä korkoa voidaan kuitenkin verottaa myös tässä valtiossa tämän valtion lakien mukaan, mutta jos koron tosiasiallinen edunsaaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva, näin kannettava vero ei saa ylittää:

a) 5 prosenttia koron bruttomäärästä, kun on kyse sopimusvaltiosta kertyneestä korosta, joka on maksettu kaikista lainoista, jotka toisen valtion pankki tai muu rahoituslaitos, mukaan lukien investointipankit ja säästäminen, on myöntänyt. pankit;

b) 10 prosenttia koron bruttomäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kappaleessa määrätään, sopimusvaltiossa kertyvät korot, jotka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka on tosiasiallinen edunsaaja, vapautetaan verosta ensiksi mainitussa valtiossa, jos se on maksettu lainaa, joka on annettu, taattu tai vakuutettu, tai mitä tahansa muuta velkasaatavaa tai luottoa, jonka sen valtuutettu toimielin on takaanut tai vakuuttanut toisen sopimusvaltion puolesta.

 

4. Tässä artiklassa käytetty termi “korko” tarkoittaa tuloja kaikenlaisista velkasaamisista riippumatta siitä, onko ne vakuutettu kiinnityksellä ja onko niillä oikeutta osallistua velallisen voittoihin, ja erityisesti tuloja valtion arvopapereista ja tuloista. joukkovelkakirjoista tai debentuureista, mukaan lukien tällaisiin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin tai debentuureihin liittyvät palkkiot ja palkinnot.

 

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos koron tosiasiallinen edunsaaja sopimusvaltiossa asuvana harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa korko syntyy, kiinteän toimipaikan kautta. joka sijaitsee siellä tai suorittaa siinä toisessa valtiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja velkasitoumus, josta korkoa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tämän yleissopimuksen 7 tai 14 artiklan määräyksiä, tapauksesta riippuen.

 

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, kun maksaja on tässä valtiossa asuva. Jos koron maksavalla henkilöllä, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on kuitenkin sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä korkoa maksettava velka on syntynyt, ja tällaisen kiinteän toimipaikan tai kiinteän toimipaikan kattaa tällaisen koron katsotaan syntyneen valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

7. Jos maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai näiden molempien ja jonkun muun henkilön välisen erityissuhteen vuoksi koron määrä, ottaen huomioon se velkasitoumus, josta se maksetaan, ylittää sen määrän, joka Jos maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja ovat sopineet tällaisen suhteen puuttuessa, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa pysyy veronalaisena kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

 

12 artikla

Rojaltit

1. Rojalteja, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Sopimusvaltiossa kertyneitä rojalteja voidaan kuitenkin verottaa myös tässä valtiossa tämän valtion lakien mukaan, mutta jos rojaltien tosiasiallinen edunsaaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva, näin kannettava vero ei saa ylittää:

 

a) 5 prosenttia tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen maksujen bruttomäärästä;

b) 10 prosenttia tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen maksujen bruttomäärästä.

 

3. Tässä artiklassa käytetty termi “rojaltit” tarkoittaa kaikenlaisia maksuja, jotka saadaan vastikkeena seuraavista:

a) minkä tahansa patentin, tavaramerkin, mallin tai mallin, suunnitelman, salaisen kaavan tai prosessin käyttö tai käyttöoikeus tai teollista, kaupallista tai tieteellistä kokemusta koskeva tieto (taitotieto);

b) kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten (mukaan lukien elokuvaelokuvien sekä radio- tai televisiolähetysten elokuvien tai nauhojen) käyttö tai käyttöoikeus.

 

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos rojaltien tosiasiallinen edunsaaja, joka on sopimusvaltiossa asuva, harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa rojaltit syntyvät, siellä sijaitseva kiinteä toimipaikka tai suorittaa siinä toisessa valtiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja oikeus tai omaisuus, josta rojalti maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään toimipaikkaan. Tällöin sovelletaan tämän yleissopimuksen 7 tai 14 artiklan määräyksiä, tapauksesta riippuen.

 

5. Rojaltien katsotaan syntyvän sopimusvaltiossa, kun maksaja on tässä valtiossa asuva. Jos rojaltit maksavalla henkilöllä, asuuko hän sopimusvaltiossa tai ei, on kuitenkin sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä rojaltimaksun perusteena oleva velka on syntynyt, ja tällaiset rojaltit maksetaan sellaiselle kiinteälle toimipaikalle tai kiinteälle toimipaikalle, sitten tällaiset rojaltit katsotaan syntyneen siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.

 

6. Jos maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai näiden molempien ja jonkun muun henkilön välisen erityissuhteen vuoksi rojaltien määrä, ottaen huomioon käyttö, oikeus tai tiedot, joista ne maksetaan, ylittää mistä tahansa syystä, summa, josta maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja olisivat sopineet tällaisen suhteen puuttuessa, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tällaisessa tapauksessa maksujen ylittävä osa pysyy veronalaisena kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

 

13 artikla

Pääomavoitot

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tämän sopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovuttamisesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Voitto, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa luovutuksesta:

a) osakkeet, muut kuin hyväksytyssä pörssissä noteeratut osakkeet, joiden arvo tai suurin osa arvostaan suoraan tai välillisesti on peräisin toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta, tai

b) omistusosuus yhtiössä, jonka omaisuus koostuu pääasiassa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta tai momentissa tarkoitetuista osakkeista a) edellä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

3. Voitto sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan toisessa sopimusvaltiossa asuvan kiinteään sijaintipaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovuttamisesta sopimusvaltio itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamista varten, mukaan lukien tällaisen kiinteän toimipaikan (yksin tai koko yrityksen kanssa) tai tällaisen kiinteän toimipaikan luovuttamisesta saatua voittoa voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

4. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltion yrityksen kansainvälisessä liikenteessä käyttämien laivojen, veneiden tai ilma-alusten tai tällaisten laivojen, veneiden tai ilma-alusten käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovuttamisesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

5. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovuttamisesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

 

14 artikla

Itsenäiset henkilökohtaiset palvelut

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön ammatillisesta palvelusta tai muusta itsenäisestä toiminnasta saamista tuloista verotetaan vain tässä valtiossa, ellei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa säännöllisesti käytettävissään kiinteää perustaa toimintansa harjoittamista varten. . Jos hänellä on tällainen kiinteä kotipaikka, tuloa voidaan verottaa toisessa valtiossa, mutta vain siltä osin kuin se kuuluu kyseiseen kiinteään paikkaan.

 

2. Termi “ammatilliset palvelut” sisältää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, koulutus- tai opetustoiminnan sekä lääkäreiden, lakimiesten, insinöörien, arkkitehtien, hammaslääkäreiden ja kirjanpitäjien itsenäisen toiminnan.

 

15 artikla

Riippuvaiset henkilökohtaiset palvelut

1. Jollei tämän sopimuksen 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, palkoista, palkoista ja muista vastaavista palkkioista, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työnteosta, verotetaan vain tässä valtiossa, ellei työtä ole tehty toiseen sopimusvaltioon. Jos työskentelyä harjoitetaan tällä tavalla, siitä saatua palkkaa voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, korvauksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään työstä, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

 

a) vastaanottaja oleskelee toisessa valtiossa ajanjakson tai jaksot, jotka yhteensä ei ylitä 183 päivää minkä tahansa 12 kuukauden ajanjakson aikana, joka alkaa tai päättyy kyseisen kalenterivuoden aikana; ja

b) palkan maksaa työnantaja, joka ei asu toisessa valtiossa, tai maksaa työnantajan puolesta; ja

c) palkkaa ei makseta kiinteästä toimipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan edellisissä määräyksissä määrätään, korvauksesta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä käytettävässä laivassa, veneessä tai ilma-aluksessa tehdystä työstä, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa laivaa, venettä tai ilma-alusta käyttävä yritys asuu .

 

16 artikla

Johtajien palkkiot

Johtajien palkkiot ja muut vastaavat maksut, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön hallituksen tai muun vastaavan elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa .

 

17 artikla

Taiteilijat ja urheilijat

1. Sen estämättä, mitä tämän yleissopimuksen 14 ja 15 artiklassa määrätään, sopimusvaltiossa asuvan henkilön viihdyttäjänä, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijana tai muusikkona tai urheilijana saamia tuloja henkilökohtaisista tuloistaan. toisessa sopimusvaltiossa harjoitettavasta toiminnasta sellaisenaan voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Jos viihdyttäjän tai urheilijan omassa ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saama tulo ei kerry viihdyttäjälle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, tämä tulo voi tämän yleissopimuksen 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa viihdyttäjän tai urheilijan toimintaa harjoitetaan.

 

3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kappaleissa määrätään, tässä artiklassa tarkoitettu tulo on vapautettu verosta siinä sopimusvaltiossa, jossa viihdyttäjän tai urheilijan toimintaa harjoitetaan, jos tämä toiminta on olennaisesti rahoitettu valtion julkisista varoista. jompikumpi tai molemmat sopimusvaltiot tai niitä harjoitetaan kulttuuriyhteistyösopimuksen nojalla sopimusvaltioiden välillä.

 

18 artikla

Eläkkeet

1. Jollei tämän sopimuksen 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, eläkkeistä ja muista vastaavista palkkioista, jotka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aiemman työskentelyn perusteella, verotetaan vain tässä valtiossa.

 

2. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, eläkkeitä ja maksuja, jotka suoritetaan sopimusvaltion sosiaaliturvalainsäädännön tai valtion eläkejärjestelyn mukaisesti, verotetaan vain tässä valtiossa.

 

19 artikla

Valtion palvelu

1. a) Sopimusvaltion tai sen poliittisen osa-alueen tai paikallisviranomaisen yksityishenkilölle tälle valtiolle tai osa-alueelle tai viranomaiselle suoritetuista palveluksista maksamasta palkkiosta, joka ei ole eläke, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Huolimatta alakohdan määräyksistä Tämän kappaleen a) mukaisesti tällaisesta palkkiosta verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelu suoritetaan tässä valtiossa ja henkilö on tässä valtiossa asuva, joka:

i) on kyseisen valtion kansalainen; tai

(ii) hän ei ole tullut kyseisessä valtiossa asuvaksi yksinomaan palvelujen suorittamista varten.

2. a) Kaikista sopimusvaltion tai sen poliittisen osa-alueen tai paikallisviranomaisen perustamista varoista yksityishenkilölle tämän valtiolle, osa-alueelle tai viranomaiselle suoritettujen palvelujen perusteella maksamasta eläkkeestä verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Huolimatta alakohdan määräyksistä Tämän kappaleen a) alakohdan mukaisesta eläkkeestä verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos luonnollinen henkilö asuu tässä valtiossa ja on tämän valtion kansalainen.

 

3. Tämän yleissopimuksen 15, 16, 17 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan sopimusvaltion tai sen poliittisen yksikön tai paikallisviranomaisen harjoittamaan liiketoimintaan liittyvistä palveluista maksettaviin palkkioihin ja eläkkeisiin.

 

20 artikla

Opiskelijat

1. Maksut, jotka opiskelija tai yrittäjäharjoittelija, joka on tai oli välittömästi ennen sopimusvaltiossa vierailua toisessa sopimusvaltiossa asuva ja joka oleskelee ensin mainitussa valtiossa yksinomaan koulutustaan tai harjoittelua varten, saa elatustarkoituksiinsa , koulutusta ei veroteta ensin mainitussa valtiossa edellyttäen, että tällaiset maksut tulevat tämän valtion ulkopuolisista lähteistä.

 

2. Tuloa, jonka opiskelija tai harjoittelija saa toiminnastaan, jota hän suorittaa siinä sopimusvaltiossa, jossa hän oleskelee yksinomaan koulutustaan tai harjoittelua varten, ei veroteta tässä valtiossa. Tätä vapautusta sovelletaan vain enintään kahden vuoden ajan siitä päivästä, jona hän saapuu ensimmäistä kertaa tähän valtioon koulutusta tai koulutusta varten.

 

21 artikla

Muut tulot

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön tuloista, joita ei ole käsitelty tämän sopimuksen edellisissä artikloissa, verotetaan vain ensin mainitussa valtiossa, riippumatta siitä, missä ne ovat syntyneet.

 

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta muuhun tuloon kuin tämän yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon, jos tällaisen tulon saaja sopimusvaltiossa asuvana harjoittaa liiketoimintaa. toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta tai suorittaa tässä toisessa valtiossa itsenäisiä henkilökohtaisia palveluja siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ja oikeus tai omaisuus, josta tuloa maksetaan, liittyy tosiasiallisesti tällaiseen kiinteään toimipaikkaan pohja. Tällöin sovelletaan tämän yleissopimuksen 7 tai 14 artiklan määräyksiä, tapauksesta riippuen.

 

22 artikla

Iso alkukirjain

1. Pääomasta, jota edustaa tämän sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistama ja toisessa sopimusvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

2. Pääoma, jota edustaa sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikekiinteistöön kuuluva irtain omaisuus tai sopimusvaltiossa asuvan toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään perustaan kuuluva irtain omaisuus itsenäisten henkilökohtaisten palvelujen suorittamista varten voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

 

3. Pääomasta, jota edustavat sopimusvaltion yrityksen kansainvälisessä liikenteessä käyttämät laivat, veneet ja ilma-alukset sekä tällaisten laivojen, veneiden ja ilma-alusten käyttöön liittyvä irtain omaisuus, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

 

4. Kaikki muut sopimusvaltiossa asuvan pääoman osat verotetaan vain tässä valtiossa.

 

23 artikla

Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Ukrainan lain poistamista koskevien määräysten mukaisesti kaksinkertainen verotus (joka ei vaikuta tämän yleiseen periaatteeseen), Luxemburgin lakien ja tämän yleissopimuksen mukaisesti maksetut Luxemburgin verot, tulot Luxemburgissa olevista lähteistä tai Luxemburgissa sijaitsevasta verotettavasta pääomasta sallitaan hyvityksenä kaikista Ukrainan veroista. lasketaan viittaamalla samoihin voittoihin, tuloihin tai pääomaan, joilla Luxemburgin vero maksetaan.

 

2. Jollei Luxemburgin lain kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevista määräyksistä muuta johdu (joka ei vaikuta tämän yleiseen periaatteeseen), kaksinkertainen verotus poistetaan Luxemburgissa seuraavasti:

a) Jos Luxemburgissa asuva henkilö saa tuloja tai omistaa pääomaa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan verottaa Ukrainassa, Luxemburgin tulee, jollei alakohtien määräyksistä muuta johdu. b) ja c) vapauttaa tällaiset tulot tai pääomat verosta.

b) Jos Luxemburgissa asuva saa tuloa, jota tämän sopimuksen 10, 11 ja 12 artiklan määräysten mukaisesti voidaan verottaa Ukrainassa, Luxemburg sallii tämän asukkaan tuloverosta vähennyksenä vastaavan määrän Ukrainassa maksettuun veroon.

c) Jos Luxemburgissa asuva yhtiö saa osinkoja ukrainalaisista lähteistä, Luxemburg vapauttaa tällaiset osingot verosta edellyttäen, että Luxemburgissa asuva yhtiö omistaa tilikauden alusta lähtien suoraan vähintään 10 prosenttia osingoista. osingot maksavan yhtiön pääomasta ja jos tämä yhtiö on Ukrainassa Luxemburgin yhtiöveroa vastaavan tuloveron alainen. Edellä mainitut ukrainalaisen yhtiön osakkeet ovat samoin edellytyksin vapaita Luxemburgin pääomaverosta.

 

3. Sopimusvaltiossa tämän artiklan 1 kappaleen tai 2 kappaleen b alakohdan mukaisesti määrätyt vähennykset eivät kummassakaan tapauksessa saa ylittää sitä osaa tuloverosta tai pääomaverosta, sellaisena kuin se on laskettu ennen vähennyksen tekemistä, joka johtuu tapauksen mukaan tuloon tai pääomaan, jota voidaan verottaa tässä valtiossa.

 

4. Jos sopimusvaltiossa asuvan henkilön saama tulo tai hänen omistama pääoma on sopimuksen jonkin määräyksen mukaisesti vapautettu verosta tässä valtiossa, tämä valtio voi kuitenkin laskeessaan veron määrää tällaisen asuvan jäljelle jääneestä tulosta tai pääomasta ottaa huomioon vapautettu tulo tai pääoma.

 

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaletta sovellettaessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamien voittojen, tulojen ja luovutusvoittojen, joista voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen mukaisesti, katsotaan syntyneen tässä toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä. sopimusvaltio.

 

24 artikla

Syrjimättömyys

1. Sopimusvaltion kansalaisiin ei sovelleta toisessa sopimusvaltiossa minkäänlaista verotusta tai siihen liittyvää vaatimusta, joka on muu tai raskaampi kuin se verotus ja siihen liittyvät vaatimukset, joihin tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa, erityisesti asuinpaikan suhteen, ovat tai voidaan joutua alttiiksi. Tätä määräystä sovelletaan tämän yleissopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä myös henkilöihin, jotka eivät asu toisessa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

 

2. Sopimusvaltiossa asuvia kansalaisuudettomia henkilöitä ei saa kohdistaa kummassakaan sopimusvaltiossa minkäänlaiseen verotukseen tai siihen liittyvään vaatimukseen, joka on muuta tai raskaampaa kuin verotus ja siihen liittyvät vaatimukset, joihin asianomaisen valtion kansalaisia samoissa olosuhteissa joutuu. tai voidaan kohdistaa.

 

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan verotus ei saa olla epäedullisempi tässä toisessa valtiossa kuin verotus, joka kannetaan tämän toisen valtion samaa toimintaa harjoittavista yrityksistä.

 

4. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan tämän yleissopimuksen 9 artiklan 1 kappaletta, 11 artiklan 7 kappaletta tai 12 artiklan 6 kappaletta, sopimusvaltion yrityksen toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamat korot, rojaltit ja muut maksut ovat tällaisen yrityksen verotettavaa voittoa määritettäessä vähennyskelpoisia samoin edellytyksin kuin jos ne olisi maksettu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin kaikki sopimusvaltiossa olevan yrityksen velat toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle ovat tällaisen yrityksen verotettavaa pääomaa määritettäessä vähennettävissä samoin edellytyksin kuin jos ne olisivat olleet sopimusvaltiossa asuvan henkilön kanssa. ensin mainittu valtio.

 

5. Sopimusvaltion yrityksiä, joiden pääoma on kokonaan tai osittain yhden tai useamman toisessa sopimusvaltiossa asuvan omistuksessa tai määräysvallassa suoraan tai välillisesti, ei saa kohdistaa ensimmäisenä mainitussa valtiossa minkäänlaiseen verotukseen tai siihen liittyvään vaatimukseen. joka on muuta tai raskaampaa kuin verotus ja siihen liittyvät vaatimukset, joita ensimmäisenä mainitun valtion muihin vastaaviin yrityksiin sovelletaan tai voidaan kohdistaa.

 

6. Mitään tähän artiklaan sisältyvää ei tule tulkita siten, että se velvoittaisi kumpaakaan sopimusvaltiota myöntämään henkilöille, jotka eivät asu tässä valtiossa, siviilisäädyn tai perhevastuun perusteella henkilökohtaisia verohelpotuksia, -helpotuksia ja -alennuksia, joita se myöntää omille asukkailleen tai jollekin henkilökohtaiset veronalennukset, -helpotukset ja -alennukset, jotka myönnetään tässä maassa asuville yksityishenkilöille sellaisin perustein, jotka eivät sisälly yleiseen verolakiin.

 

7. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan 2 artiklan määräyksistä huolimatta kaikenlaisiin ja kaikentyyppisiin veroihin.

 

25 artikla

Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että toisen tai molempien sopimusvaltioiden toimet johtavat tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen, hän voi näiden valtioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätyistä oikeuskeinoista riippumatta. valtioiden on esitettävä asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hän asuu, tai, jos hänen tapauksensa kuuluu tämän yleissopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan, sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kansalainen hän on.]

Kanne on esitettävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus toimista, joka on johtanut tämän sopimuksen määräysten vastaiseen verotukseen.

 

2. Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä ratkaisemaan asia yhteisellä sopimuksella toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jos vastalause näyttää sille perustellulta ja jos se ei itse pysty löytämään tyydyttävää ratkaisua. yleissopimuksen vastaisen verotuksen välttäminen. Kaikki saavutettu sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätyistä aikarajoituksista huolimatta.

 

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan yhteisellä sopimuksella kaikki yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat vaikeudet tai epäilykset.

 

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla suoraan yhteydessä toisiinsa päästäkseen sopimukseen edellisissä kappaleissa tarkoitetulla tavalla.

 

26 artikla

Tietojen vaihto

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja, jotka ovat ennakoitavissa olevan merkityksellisiä tämän yleissopimuksen määräysten toteuttamisen tai sopimusvaltioiden tai niiden puolesta määrättyjen kaikenlaisia veroja ja veroja koskevien kansallisten lakien hallinnon tai täytäntöönpanon kannalta. poliittiset alaosastot tai paikallisviranomaiset, sikäli kuin niiden mukainen verotus ei ole yleissopimuksen vastaista. Tietojen vaihtoa ei rajoita 1 ja 2 artikla.

 

2. Sopimusvaltion 1 kohdan mukaisesti vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisuutena samalla tavalla kuin kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti saatuja tietoja, ja ne saa paljastaa vain henkilöille tai viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallintoelimet), joita arviointi koskee tai 1 momentissa tarkoitettujen verojen kanto, täytäntöönpano tai syytteeseenpano, muutoksenhaun ratkaiseminen tai valvonta ylempi. Tällaiset henkilöt tai viranomaiset saavat käyttää tietoja vain näihin tarkoituksiin. He voivat luovuttaa tietoja julkisissa oikeudenkäynneissä tai oikeudellisissa päätöksissä. Edellä olevasta huolimatta sopimusvaltion saamia tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, jos niitä voidaan käyttää sellaisiin muihin tarkoituksiin molempien valtioiden lainsäädännön mukaisesti ja tiedot luovuttavan valtion toimivaltainen viranomainen sallii tällaisen käytön.

 

3. Missään tapauksessa 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei saa tulkita siten, että se velvoittaisi sopimusvaltion:

a) toteuttaa hallinnollisia toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa tämän tai toisen sopimusvaltion lakien ja hallintokäytännön kanssa;

b) antaa tietoja, joita ei ole saatavissa tämän tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai tavanomaisen hallinnon puitteissa;

c) toimittaa tietoja, jotka paljastaisivat minkä tahansa kaupallisen, liike-, teollisen, kaupallisen tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen prosessin, tai tietoja, joiden paljastaminen olisi yleisen järjestyksen (yleisjärjestyksen) vastaista.

 

4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tiedonkeruutoimenpiteitään pyydettyjen tietojen saamiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitsisi näitä tietoja omiin verotustarkoituksiinsa. Edelliseen virkkeeseen sisältyvään velvollisuuteen sovelletaan 3 kappaleen rajoituksia, mutta tällaisia rajoituksia ei missään tapauksessa voida tulkita sallivan sopimusvaltion kieltäytyä toimittamasta tietoja vain siksi, että sillä ei ole kansallista etua tiedot.

 

5. Missään tapauksessa 3 kappaleen määräyksiä ei voida tulkita siten, että sopimusvaltio voi kieltäytyä antamasta tietoja vain siksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, edustajan tai edustajana tai luottamushenkilönä toimivan henkilön hallussa tai koska ne liittyvät henkilön omistusosuuksiin.

 

27 artikla

Diplomaattisten tai pysyvien edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet

Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta verotuksellisiin etuoikeuksiin, jotka myönnetään diplomaattisten tai pysyvien edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityissopimusten määräysten mukaisesti.

 

28 artikla

Voimaantulo

Kumpikin sopimusvaltio ilmoittaa toisilleen diplomaattisia kanavia pitkin kansallisen lainsäädäntönsä edellyttämien menettelyjen päätökseen saattamisesta tämän yleissopimuksen voimaan saattamiseksi. Tämä yleissopimus tulee voimaan päivänä, jona jälkimmäinen näistä ilmoituksista tehdään, ja sen jälkeen se tulee voimaan:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka on saatu sopimuksen voimaantulovuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tuloverojen ja pääomaverojen osalta veroihin, jotka ovat kannettavia verovuonna, joka alkaa sopimuksen voimaantulovuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

 

29 artikla

Irtisanominen

Tämä yleissopimus on voimassa, kunnes jokin sopimusvaltioista päättää sen. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen diplomaattiteitse ilmoittamalla irtisanomisesta vähintään kuusi kuukautta ennen minkä tahansa kalenterivuoden päättymistä, joka alkaa viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivästä. , yleissopimus lakkaa olemasta voimassa:

 

a) lähdeveron osalta tuloon, joka on saatu irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tuloverojen ja pääomaverojen osalta irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavalta verovuodelta kannettaviin veroihin.